Otsikko

Tallinna, Eesti – Haukilahti, Espoo 7.8.2014

Julkaistu: 19.8.2014

Melinan loppukirin viimeiset päivät vaihtuivat lorvimiseksi lähivesillä. Kaunis Tallinna jätettiin täydessä lastissa ja kokka suunnattiin Suomen puolelle ”kotisaareen” Skrubbölle. Kolmen saunomisen jälkeen olikin aika lähteä sille vihonviimeiselle osuudelle. Vain 14 mailia oli jäljellä, mutta sillä välillä saatiin päälle koko matkan pahin ukkosmyrä. Melinan kansi ja myös miehistön silmäkulmat olivat kosteat, kun alus lipui kotisatamaan satapäisen vastaanottojoukon taputtaessa ja hurratessa. Voi sitä ilon määrää, joka täytti koko sataman. Tuon ilon määrän ylittää vain se kiitollisuus, jota tunnemme hienosta miehistöstä ja kaikesta siitä avusta, tuesta ja kannustuksesta, joka teki Melinan purjehduksesta maailman ympäri niin upean.

Tallinnan Old City Marina oli todella hieno kokemus; loistava sijainti, turvallinen, hyvä ja ystävällinen palvelu. Tosin hintatasokin oli sovitettu samalle tasolle. Ihan vieressä olivat myös oivalliset bunkrauspaikat, joita piti testata yhden ison kauppakärryn verran, jotta satamamaksulle saisi tasoitusta.

Skrubbön tuttu luotsitupa näkyy kauas.

Kotia kohti

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, trooppinen lämpö hyväili nahkaa ja itäinen tuuli puhkui juuri sopivasti. Melina halkoi Suomenlahden sileää vettä ilokseen; on se niin ihmeellistä, kun vene ei koko ajan keiku. Suomen puolella kurssi muuttui kryssin puolelle ja niin sitä heiteltiin Porkkalan väylällä vendoja muutaman minsan välein. Olipa erilaista seilausta mihin on kolmen vuoden ajan tottunut.

Skrubbön kalliosaari alkoi lähestyä, punainen luotsitupa seisoi korkeimmalla kukkulalla tutulla paikalla. Sisäänajo kapeasta salmesta tehtiin viimeisen päälle huolellisesti, vaikka takana on satoja käyntejä tässä ”kotisaaressa”. Nyt ei haluttu tiplata loppumetreillä. Melinan miehistössä Karibialla seilanneet Jan ja Taina olivat laiturilla vastassa ja siitähän se ilo alkoi. Illan pimetessä oli sitten edessä ihan oikein koivuhaloilla lämmitetty sauna. Siitä ei saunominen parane. Sitä iloa harjoitettiin vielä pari kertaa lisää seuraavina päivinä, jotta varmasti puhtaan kaulan kanssa tultaisiin kotiin. Saarikin kierrettiin pariin kertaan ja kaikki näytti vähintään yhtä hienolta kuin lähtiessä.

Seuraavana päivänä Melina sai pesupalvelut, kun Kapu ja Försti uurastivat puoli päivää merikotinsa kimpussa. Nyt kelpasi Melinankin saapua puhtaana kotiin. Iltapäivällä askartelimme matkan kaikki vierasliput pitkäksi nauhaksi, johon kertyi 35 valtion liput. Uuden-Seelannin lippu liehui saalingissa yli puoli vuotta, Etelä-Afrikan kolme kuukautta, Australia, Indonesian, Brasilian ja Espanjan pari kuukautta. Ranskan lippu nostettiin useimmin, sillä noita siirtomaita löytyy vähän joka puolelta.

Koko matkan kovin ukkonen iskee muutaman minuutin päästä.

Matkan viimeinen päivä

Sitten koitti jo reissuun lähtiessä sovitun kotiinpaluupäivän aamu. Försti hiipi kahvinkeittoon ja Kapu teeskenteli nukkuvaa. Kahdeksalta aamulla oli aika herätä synttärilauluun, kahvin tuoksuun ja paketin rapinaan. Ei huonompi tapa aloittaa matkan viimeinen päivä. Sitten juhlasauna ja kello 15 köydet irti. Kevyt lounainen saatteli Melinaa viiden solmun vauhdilla. Kapu laskeskeli ETA aikaa; ollaan puoli tuntia etuajassa, keulapurjetta pari kierrosta sisään. Tunnin seilauksen jälkeen alkoi eteläinen taivas tummua. Pian näytti jo niin pahalta, että piti vaihtaa aurinkolasit kirkkaisiin. Taivaan ja kellon katselu vuorotellen johti päätelmään: ei ehditä perille ennen ukkosmyrää. Laskimme ison ja keulaan avattiin vain pieni kulma kutteria. Vauhti tippui pariin solmuun. Muut veneet ympärillä jatkoivat täysillä seileillä, mutta viidessä minuutissa kaikki päätyivät samaan ratkaisuun. Myös vastaantulevat Porkkalaan suuntaavat veneet kääntyivät ympäri ja ajoivat pelkällä koneella hiljakseen takaisin päin. Vielä muutama minuutti hiljaista odotusta, sitä tyyntä myrskyn edellä. Sitten alkoi rytinä. Salamat leiskuivat taivaalla ja monet iskivät maahan mantereella. Tuuli nousi hetkessä 15 - 20 ms tasolle ja tuulen suunta teki seuraavien 20 minuutin aikana melkein ympyrän. Sade piiskasi merenpintaa sileäksi, mutta Melinan verannalla istuttiin kuivana, koska biminikatoksen sivuseinät oli laskettu alas. Eipä käynyt kateeksi naapuriveneitä, joissa miehistö kyyhötti goretexit päällä kaukalossa.

Melina sai upean vastaanoton kotisatamassa Haukilahdessa. 

Tuuli keveni yhtä nopeasti kuin se oli noussutkin ja kello 17.30 olimme Miessaaren eteläpuolella parin mailin päässä Haukilahdesta. Nuo viimeiset mailit Jammu teki työtä ja niin olimme Espoon Merenkävijöiden sataman edustalla kymmentä vaille kuusi. Kapu nosti Melinan ”taistelulipun” ja 35 maan vierasliput sekä ”suuri paraati” juhlalippusarjan mastoon. Näyttihän se juhlalliselta, vaikka ei ihan täyttänytkään kaikkia liputusohjesäännön koukeroita. Melina lipui hitaasti satama-alueen poikki kohti Haukilahden Paviljongin edessä olevaa vieraspaikkaa, jonne paluu oli sovittu. Rannalla satapäinen vastaanottojoukko odotti, heilutti, taputti ja hurrasi. Kaikilla oli suu messingillä, eikä vähiten Melinan miehistöllä. Kapu taiteili paatin pieneen rakoon kylkikiinnitykseen ja Försti ojensi köydet vastaanottajille. Kapu sammutti moottorin, nousi kannelle ja katsoi kelloa; 18.00.12, ei siis paljoa myöhässä.

Melinan ikimuistoiset paluujuhlat

Ystävät, sukulaiset, läheiset, entiset työtoverit ja muut tutut EMK:n kommodorin johdolla täyttivät laiturin Melinan edessä. Seisoimme hetken kannella ja nieleskelimme kyyneleitä. Pakahduttava tunne kupli sisällä. Jossain syvällä oli tietoisuus matkan päättymisestä, mutta päällimmäisenä oli jälleennäkemisen ilo. Kapu sai pienen mikrofonin käteensä ja hapuili sanoja:

Kiitollinen Kapu kuvaa miehistön tunnelmia. kuvat: Melia Kinnunen

”Tuskin kukaan purjehtija aiemmin on ollut niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin monelle kuin minä. Isoin kiitos kuuluu kuitenkin Förstille, joka noin kuusi vuotta sitten vastasi tähän tapaan: ”Se on ihan ok, jos sun täytyy purjehtia maailman ympäri, niin sitten se täytyy tehdä.” Tuosta vastauksesta käynnistyi suunnitelma, joka jalostui projektiksi ja nyt se on tehty, mikä on meinattu. Takana on 1.152 vuorokautta ja noin 42.000 meripeninkulmaa suolavettä. Matkan eri vaiheissa olemme usein ajatelleet teitä ja miettineet mitähän itse kullekin kuuluu. Nyt on ihanaa nähdä teidät kaikki täällä vastaanottamassa Melinaa ja sen miehistöä. Sydämelliset kiitokset teille kaikille siitä, että olette halunneet tulla jakamaan tätä jälleennäkemisen iloa. Melinan matka ei olisi voinut päättyä hienommin. Tältä näyttää onnellinen kippari.”

Pikaiset kuulumiset vaihdettiin jo laiturilla. kuvat: Melia Kinnunen

Todellista jälleennäkemisen iloa. kuvat: Melia Kinnunen

Sen jälkeen Försti ja Kapu astuivat laiturille ja sitten alkoikin sellainen halailu ja pussailu, ettei ennen ole nähty. Laituri oli täynnä tunnetta, kauniita sanoja, leveitä hymyjä, iloa ja onnea. Tunnin sisällä kaikkien kanssa oli ehtinyt vaihtaa kuulumisia edes sana tai pari. Oli aika aloittaa varsinaiset hilut Ravintola Haukilahden Paviljongin herkkupöydän ympärillä. Ihastuttava kuuden kaunottaren lauluyhtye Käpylän Iloiset Rouvat, Merry Ladies, esitti illan aikana merihenkisiä lauluja teemaan täydellisesti sopivissa asuissaan juhlaväen iloksi. Myöhemmin suosikkibändi Dogwatchin ydinkokoonpano latasi salin täyteen merimiestunnelmaa ikimuistoisilla esityksillään.

Käpylän iloiset rouvat - Merry Ladies - lauloivat upeasti. kuvat: Melia Kinnunen

Aika kiittää

Illan alkajaisiksi Kapu komensi salin hiljaiseksi. Ensin Kapu kertasi maakravuille hieman pallonympäripurjehduksen historiaa. Kaikki alkoi vuonna 1519, kun portugalilaisen Fernao Magalhaes’in komennossa lähti viisi laivaa ja 237 miestä kohti tuntematonta ja kolme vuotta myöhemmin kotimaahan palasi yksi laiva ja 18 miestä. Näin tuli ensimmäisen kerran todistetuksi, että maa on pyöreästi ottaen pallo, jonka ympäri voi purjehtia.

Huvin vuoksi tehtävän matkapurjehduksen kantaisäksi voidaan nimetä Joshua Slocum, joka purjehti ensimmäisenä yksin maapallon ympäri vuosina 1895 – 1898 aluksenaan 11-metrinen Spray. Hänen kirjoittamansa kirja on innostanut miehiä ja naisia valtamerille jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäinen suomalainen maailmanympäripurjehdus huvijahdilla tehtiin 1978 - 1982, kun Alex Hytösen kipparoima Polar Bear kiersi maailman.

Kapu ja Försti hyväksyttiin maailmankiertäjien kanssa samaan kuvaan.

Sitten olikin aika esittää sydämelliset kiitokset niille paikalla olleille maailmankiertäjille, joiden yhteenlaskettu aika maailman valtamerillä oli uskomattomat 45 vuotta. Heidän avaamiaan latuja meidän oli niin helppo seurata. Heiltä olimme saaneet valtavan määrän tietoa, ohjeita, vinkkejä ja varoituksia, mutta ennen kaikkea kannustusta. Melina on tiettävästi 63. Suomen lipulla maapallon ympäri purjehtinut vene.

Melinan upea miehistö

Alun perin sovimme Förstin kanssa, että hän on matkassa osan aikaa, yleensä nuo valtameret ja sitten lentelee kotiin sieltä täältä viettämään laatuaikaa lastenlasten kanssa. Näitä lentomatkoja hänelle kertyi yhteensä 14, mutta merelläkin matkaa kertyi mittavasti: 25.000 meripeninkulmaa. Reilu vuosi ennen lähtöä alkoi sana kiertää; Kapu etsii gasteja kannelle. Vain parhaita oli tarjolla; pitkäaikaisia ystäviä ja kokeneita seiloreita. Hetkessä eri legeille oli löytynyt miehitys. Kapun ei siis tarvinnut seilata lainkaan soolona. Eikä yleensä tehdä itse edes ruokaa. Nyt Kapulla oli suuri ilo kutsua eteen Melinan miehistö esiteltäväksi koko juhlaväelle.

Jukka keräsi henkilökohtaiseen lokiinsa huimat 18.765 mpk seilatessaan ensin yli Tyynen valtameren ja sitten Intian valtameren ylitse. Vaimo Hanna seilasi yli 3.000 nm kolmessa jaksossa, ensin Pacificilla ja sitten Indonesian vesillä ja tytär Meri kruisaili Samoalta Tongalle.

Merin, Hannan ja Jukan yhteenlasketut seilaukset olivat 22.641 nm.

Hammin lokiin kertyi 5.719 mpk, joista valtaosa Intian valtameren ylityksestä. Markun 5.235 mpk koostui Atlantin ylityksestä mennessä ja Brasilia – Karibia osuudesta palatessa. Antti ja Satu purjehtivat 5.045 mpk, ensin Euroopan reunaa alas ja Eteläisen Atlantin yli paluumatkalla. Pekka ja Mervi seilasivat Karibialta Jamaikan kautta Panamaan, yhteensä 1.390 merimailia.

Markku esittelee osuuttaan. kuva: Melia Kinnunen

Harri ja Hetu seilasivat Välimerellä ja Uuden-Seelannin vesillä, Jaakko ahkeroi kannella Portugali – Kanaria osuudella, Jan ja Taina kruisailivat Karibialla.

Lisäksi purjehduksen, lastenlasten hoidon tai jopa työn takia oli estynyt saapumasta paikalle muutama miehistönjäsen: Mauri, joka seilasi Välimeren kulmilla, Mikko ja Kaisu, jotka olivat matkassa Portugalista Kanarialle sekä Pirkko, joka kruisaili Karibialla.

Parempaa miehistöä ei kukaan kippari voi toivoa. Melinan varustamo on ikuisesti kiitollisia tälle miehistölle, joka osaltaan teki Melinan matkan mahdolliseksi, ja vielä mitä hienoimmalla tavalla.

Antti, Satu, Markku, Hammi, Meri, Hanna ja Jukka. kuva: Melia Kinnunen

Projektin takuumiehet

Tämän projektin takana on ratkaisevan tärkeitä henkilöitä, joita ilman tämä purjehdus ei olisi onnistunut niin hyvin. He olivat todelliset luottohenkilöt veneen monipuolisen varustelun ja valmistelun aikana ja lisäksi koko tämän matkan ajan. Stigo, Blue Ocean, tarjosi kaiken kokemuksensa ja kontaktinsa avuksemme, se oli korvaamaton apu. Jarmo, EL-Marine, vastasi Melinan varustamisesta ja rakentamisesta valtamerikäyttöön ja Kari, Åminnen Venehuolto, vastasi siitä, että veneen Yanmar ja muu konetekniikka oli huippukunnossa lähtiessä ja on ollut sitä joka ikisen mailin ajan. Nämä miehet ovat taanneet matkan onnistumisen.

Kari, Jarmo ja Stigo olivat onnistuneen matkan takuumiehet.

Melinan nettisivuilla 652.000 sivulatausta

Melinan matkaa maailman ympäri on voinut seurata internetin välityksellä. Olemme erinomaisen iloisia siitä, että meillä on ollut mahdollisuus kertoa omasta unelmamatkastamme ja ehkä siten jakaa siihen liittyvää iloa. Tämän hienon sivuston takana on Melia, jonka huima it-osaaminen on tehnyt meidän työmme helpoksi; Kapu on raapinut vähän tarinanpoikasta, laittanut sähköpostilla jutun matkaan ja kuvia perään. Seuraavana aamuna kaikki on ollut netissä.

Myöhemmin illan aikana pidettiin vielä pienimuotoinen info-hetki, jolloin kaikki saivat esittää kysymyksiä matkasta, veneestä, kohteista, ties mistä. Eniten esitetty kysymys oli varmasti: ”Mikä oli parasta?” Pian Kapu oppi vastaamaan oikein: ”Helppo kysymys, parasta oli kolme asiaa – lähteminen, paluu ja se kaikki siinä välissä. Ja se on ihan totta.”

Haukilahden Paviljongissa pidettiin lystit kekkerit. kuvat: Melia Kinnunen

Jatkothan se vaati

Pilkun jälkeen puolelta öin salissa istui vielä 16 iloista naamaa. Oli aika kokeilla ennätystä; kuinka monta henkeä mahtuu Melinan salonkiin? Oikea vastaus: 16 henkeä. Tunnelma vain tiivistyi, kun ”vene täyttyy ystävistä, elämä on seilaamista.” Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ja eikun takaisin merelle

Seuraavana aamuna piti aloittaa arki; veneen tyhjentäminen, rantavaraston siivous, kaupassa käynti. Aurinko paistoi, oli kuuma ja laiskotti. Kapu esitti vaihtoehdon, jonka Försti nielaisi mukisematta. Otimme köydet irti ja lähdimme viikonloppupurjehdukselle takaisin Skrubarille. Ehtiihän sinne kotiin myöhemminkin. Vietimme kesän viimeisen trooppisen viikonlopun merellä ja ystävien kanssa saaressa. Sunnuntaina oli kuitenkin otettava lusikka kauniiseen käteen ja lähdettävä takaisin omaan laituriin Haukilahteen. Förstillä alkoi saman tien touhut pikkuväen kanssa Hesassa ja Kapu jäi istuskelemaan veneeseen. Monenmoiset ajatukset täyttivät pään. Matkan vaiheet pyörivät pikakelauksella mielessä. Olo oli onnellinen, iloinen ja haikea samanaikaisesti. Jonkinlainen tyhjyyden tunnekin kalvoi sisällä. Sitten piti vaan ottaa laatikosta kotiavaimet taskuun, sulkea veneen oviluukku ja hypätä laiturille. Kapu kääntyi vielä kerran kohti huvijahtia ja sanoi hiljaa ”Kiitos Melina kaikesta.” Silloin pato murtui ja suolaiset kyyneleet valuivat vuolaasti poskilla. Mutta nämä olivat enemmän ilon ja onnen kyyneleitä. Vain muutama haikeuden kyynel seassa, luulisin.

Party is over – takaisin merelle perjantaina.

On ollut suuri ilo kertoa unelmapurjehduksestamme tämän sivuston välityksellä. Toivottavasti joku saa tästä innostuksen lähteä merelle etsimään uusia hienoja kokemuksia, joita purjehdus maailman ympäri takuuvarmasti tarjoaa. Onnellista ja turvallista matkaa Melinan vanaveden seuraajille.

Ystävämme Anja ja Pelle lähettivät meille matkan aikana monia hauskoja viestejä. Tässä viimeinen, jonka saimme Melinan paluujuhlassa.

Tavoite toteutui.
Taidatte tuntea telluksen taskujannekin tarkemmin.
Tuhannet tekstinne tarjosivat tietoa tavalliselle tallaajalle.
Taitonne ja tarmokkuutenne tuntien täytyy teknisten toosienkin tekemä työ tunnustaa.
Täällä tietenkin tuumailimme totutteko taas talven tuiskuihin,
tuntuuko tavallinen työ tylsältä, tilataanko tiketti takaisin tropiikkiin.
Tervetuloa takaisin.

Kuvat 7.8.2014