Cuxhaven, Saksa – Cherbourg, Ranska

7.7.2011 – 16.7.2011

Julkaistu: 18.07.2011

Pohjanmeri oli mainettaan parempi. Cuxhavenin erinomainen satama jätettiin seuraavien matkalaisten käyttöön torstaina 7.7. varhain aamulla, koska tyrkyllä oli hyvää myötävirtaa. Kyllä se siivittikin Melinan matkaa kohti Hollantia ja Den Helderiä. Ensin myötävirtaa, sitten vastavirtaa, sitten taas toisinpäin ja taas toisinpäin.

Tuuliosaston tarjonta oli laihanpuoleista ja yli puolet matkasta taitettiin Yanmarin tasaisessa hurinassa. Noin 40 mailia ennen Den Helderiä alkoi tuulla ja kunnolla ja tietysti suoraan nenästä ja tietysti vastavirta puski täysillä. Kryssiminen oli jotain säälittävän ja onnettoman rajamailla olevaa etenemistä. Viisi mailia vaati ainakin 15 mailin tarpomisen, jossa vesi lensi ja aaltojen harjat pärskyivät Melina tuulilasiin ja sprayhoodin päälle. Vetoketjun kulmasta tuli jopa pari tippaa vettä, se ei kuitenkaan vielä vaatinut goretexia pintaan.

Melinan suojaisa veranta on miehistön mieleen.

Den Helderin sataman suuaukolla pyyhälsi nopea partiovene sininen vilkkuvalo välkkyen suoraan eteen ja virkapukuinen alkoi karjua ”Go back, go back!!!” Olimme ilmeisesti ei-toivottuja matkalaisia. Kun yhteinen vhf-kanava löytyi, selvisi tämä epäkohtelias vastaanotto. Sataman kapean suuaukon edessä oli sukellusvene juuri noussut pintaan ja jostain syystä sille annettiin etuajo-oikeus. Pari laivaston hinaajaa eivät siis olleetkaan meitä vastassa satama-altaan puolella. Tummanpuhuva sotakone lipui äänettömästi aivan Melinan editse ja mietimme pitäisikö tehdä lipputervehdys, saataisiin ehkä kannelle vipinää.

Melinankin vuoro tuli ja pujahdimme pienestä aukosta kuninkaallisen laivaston jahtiklubin satama-altaaseen. Nokka tuuleen kolmanneksi kylkiriviin ja noin 200 mailia Pohjanmerta oli takana. Oli aika pitää veneen huolto- ja kunnostuspäivä. Pyykkäystä, veneen pesua, imurointia, roskien vientiä ja myös jahdin juoksevan rikin uusimista, joka oli jäänyt tekemättä kevään kiirusviikkojen aikana. Genua sai uuden dynemanostimen, joka johdettiin uuden kääntöplokin ja vinssinvapauttajan kautta kaukalon vinssille. Taas jäi pois yksi syy mennä kannelle. Nyt kaikki muut köysisäädöt paitsi spinnupuomi ja -nostin on tuotu taakse.

LifeTagit testiin

Raymarinin LifeTag–hälyttimetkin otettiin esille ja pantiin testaten. Ison rannekellon kokoiset mötikät on varattu veneen koko miehistölle. Keskusyksikkö on kannen alla ja on-off kytkin ruorin vieressä. Normaali ilman manuaalia opettelu alkoi ja kohta Antilla oli ranteessa aktivoitu lähetin, joka saa aikaan hälytyksen veneessä, jos lähetin joutuu liian kauas keskusyksiköstä. Ei muuta kuin Antti laiturille kulkemaan poispäin veneestä ja kohtahan se rääkäisi ja aika kovaa. Karttaplotteri ja multinäyttö alkoivat piipittää ja ilmoittaa suuntaa ja etäisyyttä rannehälyttimeen. Antti oli suunnassa 120 astetta 0,07 nm päässä. Laite toimi hienosti! Ongelma oli vain saada se hiljaiseksi eli kuitata hälytys ja poistaa näytöiltä vastaavat tiedot. Siihen hommaan menikin sitten aikaa. Seuraavana aamuna saimme vielä näkemyksen, että Antti seisoo jossain laiturilla hälytin päällä, mutta insinöörismiehenä Antti keksi keinon kuitata läsnäolo veneessä. Kapu taitaa kuitenkin kaivaa vielä manuaalin jostain, ja Försti ihan varmasti.

Jäi sitä aikaa sentään katsoa kaupunkiakin, ja kuunnella. Istuimme nimittäin äänekkään tivolin reunassa ja nautimme ekan kerran pöytään tuotua ruokaa. Sekin maistui, tai ainakin siirsi nälkää eteenpäin. Sadun ja Antin kanssa seilatessa kannattaa kuitenkin valita ”Chez Melina”, jossa nämä mestarikokit taikovat aina sellaiset herkut ettei paremmasta väliä. Annoskoko vaan tahtoo olla yli Kapun tarpeiden, joka on aina yrittänyt olla helppo ja halpa pitää.

Taidetta Den Helderin satamassa.

Vastavirtaan ei kannata kryssiä

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja Melinan miehistö irrotteli köysiä jo seitsemän jälkeen aamulla. Kapu oli luvannut vaihteeksi päiväpurjehduksen Ijmuideniin, joka on Amsterdamin isoin venesatama Pohjanmeren reunassa. Vastasta oli tarjolla tuulessa ja virrassa. Yhden sydäntä riipivän kryssikulman jälkeen tuuli sentään älysi kiertyä sen verran westiin, että loppupäivä ajettiin yhtä halssia myötäiseksi kääntyneessä virrassa. Ijmuidenin 1000 veneen sataman suuaukolla on portsari, joka antaa venetietojen vastineeksi sopivan kokoisen paikan jostain laiturista. Melinan karsina oli tietysti 12 – 14 metristen osasto, jossa tilaa oli runsaasti.

Melinan lähtöhetki Haukilahdessa kuukausi aikaisemmin huipentui kirveen heilahdukseen, jolla purjehtijatyttö Hammi katkaisi Melinan peräköyden. Oman veneen kipparointi oli nyt jäänyt häneltä hetkeksi, kun serkkupoika oli pestannut merimiestaitoa kannelle seilaamaan hänen veneensä Amsterdamista Biskajan reunaan. Pian saapumisemme jälkeen he saapuivat viereiseen laituriin ja yhteistä iloa oli kohta tarjolla koko illaksi.

Näppärä rullagenaakkeri

Aamun vuorovesivirrat suosivat lähtöä vasta puolenpäivän aikoihin ja sehän meille sopi. Tavoitesatama Scheveningen oli puolenpäivän matkan päässä. Kurssi oli lähes etelään ja tuuli pysytteli lännessä, joten kannelle nostettiin genaakkeripussi. Apparenttikulma oli vain 60 astetta, mutta tuulen nopeus vain nelisen metriä, joten yhtälön pitäisi toimia. Melinan genaakkeri on konstruoitu omalle rullalaitteelle, jossa on jatkuva jalus. Purje on nostettaessa tiukasti rullalla itsensä ympärillä, ja kun kaikki muu on valmista, rullataan värikäs nailoni auki. Idea on samanlainen kuin keulan rullapurjeissa, staagi vain puuttuu. Sama takaperin tarkoittaa purjeen laskua. Ensin rullalle itsensä ympärille, siten nostin auki ja käärme työnnetään pussiinsa. Tähänastiset kokemukset ovat olleet oivalliset. Toimii kevyesti, helposti ja nopeasti.

Pohjanmeri tarjosi parastaan. Aurinkoa, sileää vettä, kevyttä tuulta oikeasta suunnasta. Melina vastasi tarjoukseen lipumalla äänettömästi noin kuuden solmun vauhdilla kohti Scheveningeniä. Matka tuntui loppuvan ihan liian aikaisin, joten oli aika pitää tuumaushetki. Säätietoja kerättiin kaikista lähteistä ja ennuste oli selvä. Reilun vuorokauden jälkeen palattaisiin normaaliin Pohjanmeren säähän. Niinpä Scheveningen ohitettiin vauhdilla alkuillasta ja uusi kohdesatama vaihtui näppärästi Englannin Doveriksi. Samalla uusi eta oli + 24 tuntia eli perille tultaisiinkin seuraavan päivän iltana. Tätä voisi kutsua joustavaksi päätöksenteoksi.

Vahdilla täystyöllisyys

Ennen yön pimeyttä ohitimme yhden maailman vilkkaimmista satamista, Rotterdamin valtaisan Europortin. Suuaukon kohdalla on kapea huvivenekaista, jota pitkin saa vain ylittää laivojen sisäänajoväylän. Genua oli vaihdettu genaakkerin tilalle, jotta nopeatkin manööverit onnistuisivat. Melina suhahti näppärästi tulevien ja lähtevien laivojen välistä ilman mitään ongelmaa ja matka jatkui laivaväylien ulkopuolella erilaisia matalia hiekkapankkeja kierrellen ja kaarrellen. Yön pimetessä ympärillä oli parhaimmillaan 60 – 70 rahtilaivaa, kymmeniä kalastusaluksia, ruoppaajia ja hinaajia. Päälle vielä muutama öljynporauslautta. Kansivahdilla oli täystyöllisyys pitää Melina riittävän kaukana ympärillä olevasta muusta liikenteestä. Riittävä tarkoitti ainakin kaapelin mittaa.

Uusi päivä valkeni Belgian rannikon edessä. Pelkkä keulapurje kiskoi Melinaa navakoituvassa tuulessa ja kasvavassa aallokossa. Vielä yksi tiukka laivaväylien ylitys oli edessä. Calais – Dover väliä suhaa edelleenkin lukuisa määrä lauttoja, vaikka Eurotunneli on siirtänyt ison osan liikennettä kiskoille merenpohjan alle. Koko Pohjanmeren liikenne kaahaa omia reittivyöhykkeitään pitkin lounaaseen ja koilliseen. Näiden väylien risteyskohdan poikki piti vielä päästä. Karttaplotteri, AIS ja tutka olivat loistavat apuvälineet tuohon hommaan. Voi niitä raukkoja, jotka aikoinaan ovat joutuneet selviytymään näistä tehtävistä ilman nykyajan heepeleitä.

Doverin sataman suulla pitää ensin pyytää lupa ajaa sisään aallonmurtaja-aukosta ja sitten perään pyytää ohjeet marinan toimistolta venepaikasta. Sehän hoitui ja iltapäivällä Melina kiinnittyi sulkuallassataman laituriin ohjeiden mukaan. Alkuperäinen vajaan 30 mailin matka oli melkein kuusinkertaistunut. Mutta näinhän sitä matka etenee.

Helppo Kanaalin ylitys

Illan aikana tuuli senkun kasvoi ja navtex piipitti uusia säävaroituksia lähes kaikilta asemilta. Oli hyvä olla rannassa suihkun raikkaana vatsa täynnä englantilaista perinneruokaa. Seuraava iso kysymys oli: Doveriinko tämä nyt pysähtyy? Säätietoja kerättiin taas urakalla. Sitten valittiin tarjonnasta uskottavin ennuste. Seuraavana päivänä tuuli kevenee ja pysyy lähes vuorokauden pohjoisessa. Mutta sitten alkavat tositoimet. Pohjanmeren eteläkulmassa oli 986 mb matala eli sellainen häijymmän sorttinen tuulikone.

Keskiviikkona puolenpäivän aikaan sulkuportti oli auki ja Melina otti kurssin länsilounaaseen pitkin Englannin kanaalin rantaa. Tuulikulma oli ihanteellinen 120 ja myötävirta päälle. Loki naputti 7 – 8 solmua ja SOG hipoi jo kymmentä. Puolivuorokautta myöhemmin yön pimetessä klo 23.45 Melina siirtyi läntiselle pallonpuoliskolle ja samalla kurssi muutettiin suoraan kohti Cherbourgia. Tuuli meni levolle ja Jammu tuli työvuoroon. Aamu toi läntisen tuulen, jolla Melina lähestyi täysin purjein Ranskan rantaa. Iltapäivällä Melina lipui kolminkertaisten aallonmurtajien sisäpuolelle ja löysi taas primepaikan. Oma iso aisa styrpparissa ja nokka tuuleen. Sähkö ja vesi vieressä, siinä sitä kelpaa veneen köllötellä muutamia päiviä.

Melina jätti itäisen pallonpuoliskon Englannin kanaalissa.

Juhlava vastaanotto

Melinan laivastovierailu Ranskaan oli tapahtuma. Aurinko paistoi sinisellä taivaalla, musiikki soi rantabulevardeilla, kansa vaelteli hissukseen kaduilla. Olivat saaneet vallan vapaapäivän juhlan kunniaksi. Illalla taivas vielä täyttyi värivaloista ja paukuista, kun paikallinen pyrotekniikka pisti parastaan. Siinä jäi jo paremmatkin revontulet toiseksi. Hieno oli Melinan vastaanotto. Kannatti tulla juuri 14. päivä heinäkuuta.

Lauantai oli sitten aidointa Cherbourgia. Sumua, jatkuvaa sadetta ja navakkaa tuulta. Satu kävi tutkimassa sateenvarjotarjontaa, joka lienee maailman monipuolisin. Se tietty kauppa, joka esiintyi 60-luvun hittileffassa ”Cherbourgin sateenvarjot”, löytyi ja sieltä jäi melkein käteen jalopuusta kultakoristein paljetoitu versio. Oli vaan vähän hankala kuljettaa kotiin Suomeen, joten sekin jäi odottamaan ostajaansa. Hinta vajaa 200 euroa oli varmasti oikea suhteessa tuotteen laatutasoon.

Kiitos Antti ja Satu

Antin ja Sadun legi Göteborgista Cherbourgiin sujui enimmäkseen hyvissä olosuhteissa. Lokiin kertyi melkein 900 merimailia ja sinä aikana tehtiin vain kuusi vendaa. Oikeasti pahaa keliä ei saatu lainkaan merellä, rannassa oli joskus kiva olla.
Takana on 10 purjehduspäivää ja viisi yötä merellä. Niillä nuoteilla tämä legi taittui hienosti ja Kapu toivottaa Antin ja Sadun lämpimästi tervetulleeksi uudelle legille, johon heillä on jo kiinnitys. Talvella 2014 Melina lähtee Kapkaupungista Etelä-Atlantin poikki kohti Brasiliaa. Matkalle osuu sentään yksi saari, St.Helena, jonka Antti ja Satu ovat aina halunneet nähdä. Silloin se toteutuu.

Försti takaisin kehiin

Försti palasi lauantaina kannelle ahkeroituaan muutaman viikon ammatissaan. Nyt hänellekin on luvassa sellainen paremman sorttinen seilausjakso, joka kestää parisen kuukautta. Matka jatkuu nyt kahdestaan Kanaalin saarten kautta Brestiin ja edelleen Biskaijan ylitse Espanjan La Corunaan. Silloin Förstin jo vuosia kestänyt espanjan opiskelu alkaa saada vastinetta. Portugalin pasaati kuljettaa Melinaa etelään ja Euroopan mantereen lounaisnipukasta kurvataan kohti Välimerta. Joissain Malagan tasalla tulee pari kuukautta täyteen ja Förstin paikan ottaa uusi miehistö.

Kapu

Kuvat 7.7.2011-16.7.2011