Balboa, Panama – Academy Bay, Santa Cruz, Galapagos

7.3.2012 – 22.3.2012

Julkaistu: 23.03.2012 / Kuvat: 24.03.2012

Nyt alkoivat ne päivät, joita Kapu oli etukäteen sekä kauhistellut että epäillyt. Kauhistellut sitä työn määrää, joka vaaditaan ruokatarvikkeiden ja juomien hankintaan. Ja epäillyt niiden mahtumista veneeseen, joka jo ennestään tuntui täyteen lastatulta. Vaan asioilla on taipumus järjestyä, niin nytkin. Sitten alkoikin Tyynen valtameren ylityksen ensimmäinen legi. Melinan kokka suunnattiin darwinismin juurille, Galapagos saarille. Vajaan tuhannen mailin osuus oli helppo mutta vähätuulinen.

Syntymäpäiväsankari Hanna Jukan ja Kapun onnittelussa.

Tyynen valtameren puolella on Panama Cityn Espoo, Balboa. Saimme hyvän laituripaikan La Playita marinasta, mutta hyvä oli hintakin. Vesi sentään oli ilmaista, mutta sähkötökkeli tietysti erilainen ja sopivaa ei lähikaupoista löytynyt. Onneksi aurinkopaneelit hoitivat duuninsa kiitettävästi melkein tyynessä marinassa. Försti, Hanna ja Jukka aloittivat kolme – neljä päivää kestävän rumban, joka päättyi aina iltapäivän lopulla siihen, että kolme isoa kärryllistä tavaraa odotti laiturilla lastaamista veneeseen. Taisi olla viisasta jakaa tuotteiden hankintaa eri päiville. Jos koko kuorma olisi tuotu yhdellä kertaa paatille, olisi kaikilta usko loppunut. ”Elefantin syönti tekniikka” toimi – pala kerrallaan homma eteni hallitusti.

Ostoselämyksiä

Erityisen huima kokemus oli hedelmä- ja vihannestorilla asiointi. Hajoamispisteessä oleva taksi noukki Förstin ja Hannan kyytiinsä ja kuultuaan minne matka, tarjoutui odottamaan torilla ostosten ajan. Tarjous oli koko retken pelastus, sillä jättiläiskokoiselta kapeiden kujien torialueelta ei ikinä olisi löytynyt vapaata taksia. Ensin pestattiin carretero kulkemaan lastauskärryn kanssa perässä, mutta mies kyllästyi muutaman minuutin kuluttua. Hän lykkäsi hymyillen etukäteen saamansa maksun Hannan käteen, kun ei ihmettelyltä saatu aikaan mitään ostoksia. Uuden pestin sai tumma, kurttuinen ja hampaattomalla hymyllä varustettu papparainen, joka sen sijaan kulki uskollisesti perässä ja sijoitteli huolellisesti ostokset siten ettei mikään päässyt litistymään. Taksinrohjakkeen peräkontti täyttyi mangoista, ananaksista, meloneista, appelsiineistä, papaijoista ynnä muista herkuista.

Vihannestori oli elämys.

Edullisilla ostoksilla

Marinan vieressä oli iso duty free ostari, jonne pääsi sisään vain passin kanssa. Sinne Kapukin ennätti Jukan matkaan. Nythän sentään piti valita sopivat vinkut ja muut elintarvikkeet. Ostosten kuskaaminen hoitui taalan taksilla. Keltaiset romutoyotat kruisailevat ristiin rastiin ja nostamalla yhden sormen pystyyn asiakas tekee tarjouksen; tarjoan yhden dollarin kyydistä. Pari ekaa ajoi ohi, mutta jo kolmas avasi takaluukun ja alkoi ahtaa kamaa sisään. Takaiskarit pohjassa kaarsimme kilsan verran marinan laiturin kulmaan ja sitten vaan kärryillä koko kuorma Melinan viereen. Taas tuli epätoivon hetki. Mihin ihmeeseen mahtuu 72 pulloa vinkkua? Ja muutama gini ja kuohari? Ja neljä lavaa bisseä ja pari lavaa tonicia? Veneessä, jossa kaikki kolot olivat jo täynnä. Oikea vastaus: veneen baarikappiin tietysti. Pullotelineiden poistaminen mahdollisti putelien lastaamisen vaateriin viinikaapin malliin ja johan alkoi tavaraa mahtua. Tuntia myöhemmin oli uusi ihme tapahtunut. Kaikki tavarat olivat kadonneet veneen uumeniin. Yksi Malön suuria iloja onkin valtavan runsaat varastotilat.

Suunnaton Pacific edessä

Maanantaina 12. päivä maaliskuuta koko miehistö heräsi pirteänä ja täynnä odotusta. Listalla oli enää vesitankkien täyttö, tuoretavaroiden viimeinen hankinta ja Panaman byrokratia. Kapu lähti jo aamusta satamaviranomaisten puheille ja alle tunnissa kaikki tuli kuntoon, paitsi että lopuksi käskettiin painumaan seuraavaan taloon immigration officen puolelle. Iloinen hymy huulillaan Kapu poistui sieltä puolessa tunnissa. Nyt oli enää edessä tilien tasaus marinan kanssa. Tasan kello 12.00 miehistö sai komennon köysien irrottamisesta. Oli aika lähteä merelle. Tyynenmeren aallot odottivat uutta kulkijaa.

Melina puikkelehti ankkurissa olevien laivojen ja lähisaarten välistä avoimille vesille. Sen jälkeen keulaan ladattiin genua ja kutteri puomeilla tuettuna, se jo perinteinen hanhensiipiviritys. Tuuli henkäili suoraan takaa ja työnsi Melinan ensin viiden solmun vauhtiin. Auringon laskiessa loki nakutti tasaisesti 7 – 8 solmua. Illan aikana tuuli kasvoi koko ajan ja illallinen kello 20 nautittiin jo yli yhdeksän solmun matkanopeudessa. Yöksi keulapurjeisiin otettiin kunnon reivit, mutta SOG nopeus pysyi silti yli seitsemässä solmussa. Lämpömittari näytti + 24 C astetta, mutta Panamanlahden kylmän virran johdosta merivesi oli vain noin + 20 C. Kapu aloitti iltayön vahdin pukemalla lämpimän fleecen päälle. Ekan kerran Itämereltä lähdön jälkeen. Muut kyllä naureskelivat, mutta yön aikana oli muiltakin hymy hyytynyt ja vaatekaapilla käyty. Aamuyöstä tuuli alkoi keventyä ja kuskasi paattia enää viiden solmun nopeudella.

Pacificin pehmeä maininki.

Pehmeää menoa

Viileä ja sumuisen kostea yö kirkastui kauniiksi aurinkoiseksi päiväksi. Aamiaisen ilona oli ympärillä myös delfiinejä ja pieniä valaita, jotka tervehtivät Pacificin uutta tulokasta vesisuihkuilla. Onneksi vähän kauempaa. Puolen päivän aikaan Furunon gps-lokin lukemat kirjattiin lokikirjaan. Ensimmäinen vuorokausi 153 meripeninkulmaa. Hyvä aloitus. Iltapäivän kuluessa merikin tasoittui. Sisällä ei tuntunut mitään liikettä, ihan kuin vene olisi ollut paikallaan tyynessä. Loki näytti kuitenkin kuutta solmua. Voiko purjehdus olla tätä helpompaa ja miellyttävämpää? Ei voi, on oikea vastaus. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, mutta nyt ehdottomasti liian aikaisin. Illallisen jälkeen jouduimme rullaamaan seilit sisään ja starttaamaan Yanmarin. Puolelta yöltä teimme vielä epätoivoisen yrityksen purjehtia, mutta neljä tuntia myöhemmin kahden metrin myötätuulessa olimme enemmän ajelehtiva alus. Jammu sai 1500 kierrosta, jolla etenimme viiden solmun SOG nopeutta kohti Galapagosta. Suora matka perille oli vielä yli 600 nm, vaikka toinen vuorokausikin lyhensi matkaa 140 mailia.

Parin metrin myötätyyni silotti täysin meren, johon Melinan perävana jätti hetkeksi jäljen. Vahdit pyörivät ja yhteiset ateriat rytmittivät merielämän. Kapu oli laatinut neljän hengen vahtilistan, jossa kannella oli aina yksi vuorollaan vahdissa. Päivävahdit olivat kolmituntisia ja yövahdit vain parituntisia. Tämä tarjosi kaikille paljon vapaata, joten kirjastonhoitajalla oli kiirettä. Vapaavahti ahmi kirjoja ja vahti ahmi kirjoja. Onneksi Melinalla on Tyynenmeren suurin yksityinen kokoelma dekkareita.

Lämmöt nousussa

Noin 30 tunnin hurina konehuoneessa päättyi aamulla, kuin tuuli kiertyi sivulle ja vähän voimistui. Kohta Melina lipui ääneti sivutuulessa viiden solmun nopeudella kohti Santa Cruzin saarta. Lämpötila nousi nopeasti, olihan vesikin jo + 30-asteista. Meren pinta oli lähes tyyni, vain pitkät mainingit keinuttivat kevyesti. Kolmas vuorokausi lyhensi matkaa vain 127 mailia, joten iltapäivällä rullasimme genuan sisään ja latasimme keulaan 120 neliötä punavalkoista nailonia. Tuuli reagoi siihen tiputtamalla tehonsa puoleen entisestä, joten hiipiminen jatkui. Sekin päättyi illan pimetessä nailonin roikkuessa surullisena. Taas pääsi Yanmarin unettava hurina auttamaan vapaavahtia nukahtamaan. Tosin myös kansivahtia, jolla oli hyvin vähän tehtävää. Yö oli edelleen sysipimeä, mitään liikennettäkään ei ollut näkynyt moneen päivään. Vahdin piristykseksi oli sentään tarjolla teetä ja korppuja. Ja ristisanatehtäviä.

Katadyn water maker jyskytti parin tunnin jaksoja joka toinen päivä. Kaikilla oli omat 1,5-litran vesipullonsa, jotka kuului tyhjentää vuorokaudessa. Pullot täytettiin Kapun kirkkaalla, joka maistui hyvin kaikille. Katadynin tuotto on 20 litraa tunnissa, joten osa vedestä pystyttiin siirtämään suihku- ja talousvedeksi. Ilman lämpötila alkoi olla yötä päivää yli + 30 astetta, joten peräkannen suihkulla oli kysyntää. Joskus jopa kahdesti päivässä.

Uusi päivä ja uudet tuulet. Taas nostettiin iso ja genaakkeri. Nyt apparenttikulma oli 60 – 70 astetta ja true-tuuli 4 metriä. Siis paras mahdollinen yhdistelmä, jolla saimme kelattua nopeutta jopa seitsemän solmua. No, oli siinä jo myötävirtakin apuna. Mutta oli se hienoa menoa uskomattoman tasaisella merellä! Illalla miehistö onnistui vaihtamaan genaakkerin tilalle genuan ilman että Kapu edes heräsi. Aika hyvin toimittu.

Vähän muuta liikennettä

Tasainen meno jatkui läpi koko pimeän yön. Aamusta tuuli kiertyi melkein vastaiseksi. Oli aika aloittaa luovi. Siis täysin oppikirjan vastainen tuulensuunta. Jos näin jatkuisi, olisi edessä jopa venda. Se olisi ennenkuulumatonta. Vaan tuulipa loppui kokonaan ja edessä oli taas konemarssia. Yanmar sai taas käyttöönsä vain 1500 kierrosta, joten matka eteni viiden solmun nopeudella ja kahden litran kulutuksella.

Polynesialainen matkavene.

Kannelta kuului yllättävä huuto; laiva näkyvissä. Kaikki säntäsivät kaukaloon ihmettelemään moista harvinaisuutta. Parin mailin päässä pieni kalastusalus taapersi eteenpäin. Me jatkoimme kohti Galapagos-saaria, jonne oli vielä parin päivän matka. Vielä kerran nostimme ison ja genuan, mutta neljä tuntia myöhemmin oli taas annettava periksi. Kahden solmun vauhdilla meillä olisi taas melkein viikon matka perille. Ilta vaihtui taas pimeäksi yöksi, vauhti hyytyi neljäksi solmuksi jonkinlaisen vastavirran johdosta. Se oli vaan hyvä, sillä ETA laski meidän saapuvan perille aamuyöstä. Oli taas aika jarrutella, jotta saapuisimme aikanaan satamaan vasta aamun valjettua.

Juhlimisen aihetta

Matkan kuudes vuorokausi täyttyi ja meillä alkoi olla sellainen juhlafiilis. Tai oikeastaan juhlafiilikset. Kello 12 alkoi matkan viimeinen vuorokausi. Seuraavana aamuna olisimme perillä. Kello 20 nautimme juhlavan aterian, matkan viimeisen illallisen. Kesken ruokailun kuului keulastaagin suunnalta mätkähdys ja keulakannelle tömähti päästään pyörällä oleva sinijalka-booby eli suula. Kello 21.30 veneen kaikki geepeeässät näyttivät samaa tietoa; lat 0 00,000 astetta. Ylitimme päiväntasaajan, sinijalka-booby oppaanamme. Seuraavan kerran olemme samalla viivalla kahden vuoden päästä St. Helenan saaren lähellä eteläisellä Atlantilla. Kapu määräsi avattavaksi sellaisen poksahtavan virvokkeen. Olihan siihen aihetta. Ja vielä viisi tuntia myöhemmin aluksen virallinen matkamittari, se Furunon GPS, pyöräytti lokiin 10.000 meripeninkulmaa. Sen verran oli matka edennyt Haukilahdesta yhdeksässä kuukaudessa.

Päiväntasaajan ylitys.

Galapagos näkyy

Aamun valjetessa kaikki tähyilivät kannella, sekä vahti että kaikki vapaavahdissa olevat. Santa Cruzin saari alkoi häämöttää aamu-usvan keskeltä. Aurinko poltti nopeasti usvan ja tyynen meren pinnan rikkoivat vain pulahdukset. Delfiinit uiskentelivat laiskasti ympärillä. Merileijonat levittelivät eviään ja pyörähtelivät hauskasti Melinan molemmin puolin. Isot pelikaanit sujahtivat täysillä mereen kalojen perään ja fregattilinnut liitivät suurina parvina yläpuolella. Olimme tulleet Galapagos-saarille.

Laskimme ankkurin Academy Bayn vihreään veteen muiden jahtien viereen. Niitä oli yllättävän monta; noin 20 erilaista maailmankiertäjää keinui lahden pohjukassa Puerto Ayoran kaupungin edustalla. Olimme etukäteen tehneet agenttidiilin Galapagos Ocean Services -putiikin kanssa. GOS vastasi VHF -kutsuumme ja hetken päästä taksivene toi Melinan kannelle Diegon. Sympaattinen ja charmantti kaveri antoi perustiedot siitä miten homma hoituisi tästä eteenpäin. Hän lupasi tulla iltapäivällä viranomaisten kanssa takaisin, jolloin kaikki paperityöt tehtäisiin Melinan kannella. Kapun ei siis tarvinnut lähteä laukkaamaan ympäri kaupunkia publikaanien ja muiden viskaalien perässä. Nyt oli tultu sivistyksen pariin.

Vaikka kello oli vasta reilusti aamupäivän puolella, se ei estänyt pienen aamuteen nauttimista geen kanssa. Vajaan tuhannen mailin matka oli sujunut erittäin helposti ja leppoisasti. Tosin runsas koneilu vähän kismitti, mutta tässä kohtaa enää ihan vähän ja toisen teen jälkeen ei lainkaan. Melina oli tip-top kunnossa, mitään ongelmia ei ollut koko matkan aikana ja kaikki härvelit pelasivat. Ja miehistö, se oli kuin juuri matkaan lähtenyt. Virkeä ja hyväntuulinen. Ja innoissaan, olihan yksi maailman ainutlaatuisimmista saaristoista ihan vieressä.

Galapagos, Santa Cruz.

Virkamiesvisiitti

Pitkä lounas ja päikkärit täyttivät keskipäivän. Sitten Diego saapui valtuuskunnan kanssa. Viisi erilaisilla natsoilla varustettua virkailijaa kätteli koko miehistön ja pyysi erittäin kohteliaasti ja ystävällisesti täyttämään lomaketta jos toistakin. Försti sai samaan aikaan esitellä veneen kaikki ruokavarannot, jotta mitään saarten ekosysteemille haitallista ei kulkeudu maihin. Ja nyt todella lähes kaikki kaapit ja komerot avattiin ja samalla piti esittää pieni selvitys niiden sisällöstä. Försti sai praktiseerata espanjantaitoaan, josta on jo nyt ollut paljon hyötyä. Kaikki muu kelpasi, paitsi appelsiinit. Niitä ei saanut tuoda saarille, eli ne pakattiin muovipussiin toimitettavaksi roskiin. Sen saimme itse hoitaa. Lopuksi seurakunta kätteli miehistön ja kohteliaisuuksia lausuttiin puolin ja toisin. Sitten taksivene nouti delegaation ja me laskimme keltaisen ”ruttolipun”. Olimme virallisesti tulleet Galapagos saarille.

Matkailun vuoro

Seuraavat vajaa pari viikkoa on ohjelmassa turismia ja arkea. Arki sisältää veneensiivoushommia, pyykkäystä, nettiyhteyksiä, polttoaineen ja veden täydentämistä. Ja lopuksi super market-kierroksen. Turismi sisältää Galapagos-saarien ihmeellisen luonnon ihmettelyä ja lyhyitä visiittejä lähisaariin. Merileijonat ovat jo tulleet tutuiksi. Niitä on kuin Vilkkilässä kissoja. Paikka on kaikin puolin turvallisen tuntuinen ja taksiveneet suhaavat koko ajan ankkuroitujen jahtien välissä. Taksa on 0,6 taalaa, siis 60 senttiä per sivu per naamari. Veneiden roskatkin haetaan aamusta. Meillä oli sellainen iso musta jätesäkki täynnä lähinnä muoviroinaa, josta pääsimme taalalla eroon. Aika kätevää. Agenttimme palveluihin kuuluu myös vapaa pesutupa ja suihku rannassa, omistajan ravintolabisneksen takapihalla. Ravintolasta tulikin sellainen kantapaikka. Olihan siellä ilmainen wifi, jota ilman nykyajan seilori ei näytä pärjäävän.

Huhtikuun vaihteessa on sitten aika nostaa seilit ja toivoa, että jotain henkäystä löytyy. Seuraavalla osuudella ei mikään dieselmäärä riitä. On vain kiltisti odotettava tuulta. Mutta sehän sitten nähdään.

Kuvat 7.-22.3.2012