Holtenau, Kielin kanava, Saksa – Visby, Ruotsi – Hanko, Suomi – Tallinna, Eesti

3.8.2014

Julkaistu: 4.8.2014

Itämerelle saapumisen ilo oli hieman kyseenalainen, sillä edessä oli koneajoa sairaassa meressä. Korkeapaine piti tuulet loitolla ja Melina kynti vakoa sinilevälauttaan, joka tuntui olevan koko Itämeren kokoinen. Karmeaa, eikö asialle todellakaan voi tehdä mitään. Visby sen sijaan oli iloinen yllätys; rauhallista ja mukavaa jopa ruuhka-aikaan. Osaa ne svenssonitkin käyttäytyä, kun vaan annetaan tiukat ohjeet. Sitten olikin aika palata Suomeen. Ensin Hankoon, josta myös lähdimme ulos yli kolme vuotta sitten. Muutaman päivän ajan vene täyttyi pikkuväestä, joka halusi ehdottomasti päästä purjehtimaan Kapun ja Merimummin kanssa. Ne päivät olivat täynnä vauhdikasta menoa ja helliä tunteita. Lopuksi vielä visiitti Tallinnaan ja sitten onkin vain pari päivää paluujuhlaan. Jännittää.

Kielin lahti oli illalla rasvatyyni. Jammu hyrisi pienillä kierroksilla ja Melinan kokka osoitti Fehmarnin pohjoiskulmaan. Valtavat tuulivoimapuistot alkoivat nousta horisontista ja illan pimetessä ne muuttuivat punaisiksi pilkuiksi, joita oli satoja. Pimeys oli tropiikin jälkeen pientä hämärää, jota kestikin vain muutaman tunnin. Ei täällä kesällä mitään oikeata yötä ole. Laivaliikenne sai vahdin pysymään virkeänä ja aamun sarastaessa taitoimme Gedserin kärjestä kohti Bornholmia. Edelleen täysin tyyntä koko päivän ja vihreä leväpuuro sakeni. Tuntui todella pahalta nähdä kirkkaiden valtamerten jälkeen jotain niin surullista. Illan hämärtyessä kurvasimme Rönnen kaupungin satamaan etsimään huoltsikaa, jolle oli jo tarvetta. Edellinen tankkaus oli tehty Azoreilla. Soitto tankin kyljessä olevaan numeroon toi satamatoimiston kaverin vartissa paikalle ja niin saimme oman päätankin (370 l) täyteen. Sillä pääsee jo pitkälle, onhan keskikulutus ollut vain hieman reilut kaksi litraa tunnissa. Ison Suomi-lipulla kulkevan moottoriveneen kippari kyseli myös polttoainetta. Tankkiin mahtui 5.000 litraa, mutta kulutuskin oli 200 litraa tunnissa, jolla matkanopeus oli 17 solmua. Vuorokaudessa saa helposti palamaan koko tankillisen. Silloin taidetaan tarvita platinakorttia.

Paksut levälautat peittivät Itämeren.

Christiansö 30. kerran

Me jatkoimme hidasta huruttelua 30 mailia ja iltapäivän puolella saavuimme iki-ihanan Christiansö -saaren edustalle. Nyt koettiin sekin ihme, että satama oli täynnä ja edessä roikkui jo 6 – 7 venettä. Sana kulki, että parin tunnin päästä yhteysalus lähtee pois ja sen jälkeen satamaan pääsee taas sisään. Mehän jäimme roikkumaan ja odottamaan sataman aukeamista. Olihan sitä ihan perusteltu syy päästä taas kerran tuolle Itämeren helmelle. Syy oli Kapun kolmaskymmenes (30.) visiitti tällä saarella. Pitihän sitä käyntiä ja samalla maailman ympäri purjehdusta juhlia Kron terassilla, ja kaksilla perunoilla. Ja geeteellä.

Kapu juhli 30. käyntiään Christiansön upealla saarella.

Visbyn iloja

Aamulla olo oli kuin partiolaisella ja kello kuusi kurvasimme letkan uloimmalta paikalta merelle. Korkeapaine jatkui ja Jammu vastasi vauhdinpidosta. Matkaa Visbyn eteen oli 180 nm eli taas sellainen yön yli heitto. Försti määräsi biminikatoksen poistettavaksi; eihän sitä nyt täällä Itämerellä käytetä, nyt pitää saada auringon lämpöä. Päivä siinä kärvisteltiin sprayhoodin kulman alla, mutta sitten Kapu rohkeni ehdottaa biminin asettamista takaisin. Siitä lähtien se on taas ollut koko ajan päällä, eikä turhaan. Tunti ennen Visbytä alkoi vähän tuulla, sekin suoraan nokasta. Puoli tuntia ennen satamaa oli jo hyvä kryssituuli, mutta me vaan jyskytettiin koneella ja uskottelimme itsellemme, ettei näillä maileilla tarvitse jokaista tuulenhenkäystä hyödyntää. Ruotsalaiset kryssivät molemmin puolin, meitä vähän hävetti. Mutta se häpeä haihtui taivaan tuuliin, kun kurvasimme Visbyn satama-altaaseen vanhan kalasataman puolelle. Sy Vivien ja sen miehistö Pekka ja Mervi odottivat kädet ojossa laiturilla. Voi sitä halausten määrää ja jälleennäkemisen iloa. Pekka ja Mervi seilasivat talvella 2012 Melinan kannella Karibialta Jamaikan kautta Panamaan ja nyt Kapu tapasi heidät ekan kerran sen jälkeen. Upea illallinen nautittiin yhdessä eteen kannettuna ja Pekka pisti vielä Masterinsa likoon. Ei siinä auttanut Kapun selittelyt laskun jakamisesta. Kiitos, hyvää oli. Ja ihana nähdä.

Me vietimme seuraavat kolme päivää Visbyn rannoilla ja Försti kiersi tarmonpuuskassaan jopa koko muurin ympäri. Kapulle riitti satamakatselmus päivittäin. Meno oli siistiytynyt kummasti. Illalla oli aivan hiljaista ja rauhallista, vain päivisin parin cruiserin flybridgen kajarit huusivat täysillä ja teinit yrittivät esittää coolia jetsettiä. Muu väki hymyisi vinosti, voi noita kakaroita.

Saunan lauteille

Sitten alkoi saunakuume polttaa. Yhtään oikeata saunaa ei ole matkaan sattunut, mutta sellainen löytyisi Särsön MK-saaresta Tukholman saaristossa. Siis sinne. Suurin osa matkaa koneella, vähän hybridiä ja hetkellisesti ihan oikeaa seilausta, jolloin sielu lepäsi, kunhan piti silmät kiinni eikä nähnyt meren loputtomia levälauttoja. Särsön laituri tarjosi primepaikan kello 15 ja tuntia myöhemmin Kapu koki saunomisen iloa kolmen vuoden tauon jälkeen. Se maistui taivaallisen hyvältä, vaikka olikin ruotsalainen sauna ja pesässä jotain muuta kuin ehtaa koivua.

Försti oireilee

Särsössä vierähti vielä toinenkin päivä, mutta sitten Försti sai oireita. Se monivuotinen sairaus alkoi taas vaivata. Hoito siihen vaati pikaista siirtymistä Suomen puolelle ja niinpä pistelimme reilussa vuorokaudessa Sandhamnin kautta Hankoon. Nyt sentään pääsi purjehtimaan ja levääkin oli hieman vähemmän. Bengtskärin uljas majakka ohitettiin aamun tunteina ja ennen puolta päivää Melina oli kiinni Hangon kaupungin satamassa. Försti odotteli hoitoa, joka tuntia myöhemmin kävelikin kaksin jalkaparein laituria pitkin veneelle. Mummikuume parani hetkessä, kun Laura-tytär ja lastenlapset hyppäsivät veneeseen. Todellista luontaislääketiedettä. Rannassa ehdimme vielä tavata lisää Melinan matkassa seilannutta miehistöä, kun Va Benen kippari Jaakko kaappasi meidät kuohuvalle tervetuliaisherkulle. Samalla Kapu näki ekan kerran Jaakon ja Marin uuden Saare 38 jahdin, joka teki kyllä vaikutuksen. Ei lainkaan ihme, että siitä on tullut niin suosittu.

Tässä valmistuu kuva veneestä.

Septin tyhjennyspaikka paremmaksi, please

Hanko oli vain muutaman tunnin stoppi, jossa samalla saatiin septitankit tyhjennettyä. Hyvä niin, mutta silti jäi jotain hampaankoloon. Nyt tyhjennyspaikka oli sentään vapaana toisin kuin Visbyssä, missä veneitä oli parkkeerattu pumppujen eteen estäen niiden käytön. Hangon pumppu toimi, mutta mitä sen jälkeen? Letku jää laiturille ja imupää valuttaa loput kansantuotteesta laiturille, koska imupäälle ei ole telinettä, johon sen voisi jättää pystyasentoon. Seuraavaksi puuttuu käsienpesupaikka, jota varmasti jokainen kaipaa operaation jälkeen. Eikä edes roskakoria laiturilla, johon sottaiset paperit voisi heittää. Pienestä se on kiinni, jotta homma toimisi käyttäjän tarpeiden ehdoilla. Hangon kaupunki on tyhjennyspumpun asentanut ja toivottavasti tämä urputus menee perille. Ei ainakaan pitäisi olla rahasta kiinni.

Kryssiä olan takaa

Pikkuväen innostus merenkulkuun vei tuonkin harmituksen taivaan tuuliin ja niin sitä pisteltiin olemattomassa tuulessa pari tuntia itään Matgruvanin lahteen. Matkalla harjoiteltiin tähystystä ja merimerkkien tunnistusta. Paluu seuraavana päivänä oli ihan toisenlainen, kun nyt tuuli oli virinnyt ja puhalteli mainiot 5 – 7 m/s lounaasta eli siis suoraan päin kärsää palatessamme Hankoon. Nyt päästiin kryssimään; viiden tunnin aikana tehtiin 30 vendaa eli keskimäärin 10 minsan välein uusi vastakäännös. Etelä-Afrikasta lähdön jälkeen tammikuussa on matkaan osunut ennen tätä päivää kolme vendaa, nekin kaikki yhtenä päivänä Grenadiineillä kruisaillessa. On tämä aika erilaista seilausta kuin mihin on tottunut.

Veljekset kuin Ilvekset

Seuraavana aamuna piti lähteä Barölandetin edustalle, jossa mökillä jo odotti Förstin Nora-tyttären veljespari. Mummikuume parani nyt lopullisesti, kun nämä veijarit kapsahtivat kaulaan. Hekin olivat jo odottaneet monta vuotta sitä hetkeä, kun Melina palaa ja sitten lähdetään purjehtimaan. Näin oli luvattu. Ja lupauksethan pidetään, joten päivän tauon jälkeen lähdettiin nauttimaan Suomen ihanasta kesästä ja Inkoon saariston kauneudesta. Nyt vuorostaan kevyessä avotuulessa koilliseen ja iltapäivällä Jammulla takaisin. Matkalla harjoiteltiin solmuja ja muita köysileikkejä. Teema osui ja upposi. Uskomatonta miten helposti uudet asiat oppii tuossa iässä.

Veljekset kuin ilvekset.

Viimeinen viikonloppu

Koko matkan vika viikonloppu oli edessä, minne vielä? No Tallinnaan tietysti, joten sunnuntaiaamuna otimme tiukan luovikurssin Porkkalanselän länsilaidalta ja iltapäivällä edelleen samalla halssilla kaarsimme Tallinnan uuteen Old City Marinaan. Siis meille uuteen, jota niin moni on jo ehtinyt kehua. Rannassa odottivat innokkaat vastaanottajat; sy Numbawanin miehistö Kari ja Arja, jotka seilasivat maailman ympäri noin neljännesvuosisata sitten. Siis ennen geepeeässää ja goretexia ja melkein puolet pienemmällä veneellä. Se oli ihan eri tason reissu, jonka rinnalla oma matkamme kutistuu oikeaan mittakaavaan. Sitten riittikin puhetta ja pulinaa, jonka keskeytti vain sitruunalla koristeltujen virvokkeiden riittävä nauttiminen. Iltapäivän aikana maailma kierrettiin useampaan kertaan.

Vähän jännittää

Matkan viimeiset päivät ovat edessä. Tätä kirjoittaessa on kolme yötä siihen päivään, jolloin Melina palaa kotisatamaan. Monenlaiset ajatukset ovat risteilleet päässä; mitä kaikkea on ehditty kokea ja nähdä, miten hienosti kaikki on mennyt, miten ihana on nähdä kaikki läheiset, ystävät ja tutut monen vuoden jälkeen. Lisäksi on pieni jännityksen tunne siitä, kun Melina kiinnittyy 7. päivänä elokuuta kello 18.00 Haukilahden satamassa Paviljongin eteen ja purjehdus maapallon ympäri on lopullisesti päättynyt.


Kuvat 4.8.2014

MMM Lokikirja 2011-2014