MELINA ATLANTIC CIRCUIT 2005-2006:   MIEHISTÖN JA VENEEN ESITTELY   |   LOKIKIRJA   |   REITTI

Epilogi

Päivitetty: 16.08.2006

Paluu arkeen on alkanut. Melina Atlantic Circuit päättyi perjantaina 28.7. ja viikonlopun jälkeen lähdimme töihin. Se tuntui hurjan kivalta. Tutut työtoverit odottivat ja pientä tai vähän isompaakin kivaa oli varattu ekaksi päiväksi. Sopeutuminen työelämään sujui ilman mitään takapotkuja. Aamulla oli hyvä fiilis lähteä ja illalla oli hyvä fiilis kotiin palattua. Mitä sitä ihminen voi muuta toivoa; hyvä ja mielenkiintoinen työ ja ennen kaikkea upeat työtoverit ovat kyllä elämän tärkeimpiä asioita. Monet ystävät ja tutut varmaan vähän ihmettelivät, kun hehkutimme ekan työviikon jälkeen tuntojamme. "Työ on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät osaa purjehtia" on yksi näkemys, joka ei nyt vastaa omia fiiliksiämme. Me uskomme, että vuoden irtiotto seilaamalla Atlantin ympäri teki meistä taas hyviä, ellei vallan parempia työntekijöitä.

Olemme matkan aikana moneen kertaan siunanneet omien työyhteisöidemme myötämielistä suhtautumista sapattivuoteemme. Ilman sitä reissun toteutuminen olisi varmaan ollut paljon vaikeampaa, ehkä jopa mahdotonta. Olemme myös hyvin vakuuttuneita siitä, että pitkän ja kiihkeän työelämän keskellä tämän kaltainen irtautuminen arjesta tekee tosi hyvää. Varmasti tuhannet ja tuhannet ihmiset haaveilevat siitä; joku haluaa purjehtia, joku haluaa golfata oikein urakalla, joku haluaa kiertää Etelä-Amerikan ympäri, joku haluaa opiskella espanjaa, tai joku haluaa kirjoittaa dekkarin. Mitä vaan, mutta omaa aikaa pitäisi saada. Sapattivuosi on loistava tapa toteuttaa unelmat tässä ja nyt, jonka jälkeen normaali työ ja arki maistuvat taas niin hyvältä.

Kotikin oli hyvässä kunnossa, joten pääsimme normaalin elämän makuun helposti. Mitä nyt muutaman viikon ajan etsittiin tavaroita eri säilytyspaikoista. Nyt sekin rumba ja kantamisen ilo alkaa olla takana ja kodin arki rullaa normaalisti. Saatiin jopa ostettua vähän uusia huonekaluja, joiden hankintaa oli aina siirretty kun reissun suunnittelu ja valmistautuminen veivät kaikki resurssit. Eli paluu normaaliin arkeen ja työhön on sujunut hämmästyttävän helposti. Toivottavasti syksyn pimeys ei tuo mitään takapakkia.

Toki ajatukset helposti palaavat maailman merille ja erityisen usein tulee mietittyä "mitähän niille nyt kuuluu, missähän ne nyt ovat". Saimme matkan aikana monia uusia ystäviä, jotka olivat samaan aikaan toteuttamassa omaa unelmaansa. Meillä on kutsuja Jenkkeihin, itään ja länteen. Myös monet suomalaisveneet ja miehistöt tulivat tutuiksi. Hauskaa olisi joskus talvikaudella tavata ja muistella yhdessä blue water sailing -kokemuksia.

Asuimme Melinassa 413 vuorokautta yhteen menoon. Moni on kysellyt miten parisuhde on kestänyt moisen urakan. Lähtökohta koko reissulle oli, että molemmat halusivat lähteä seilaamaan, ja että parisuhde oli kunnossa. Atlantin valtameri ei ole itse asiassa kovin hyvä perheterapeutti. Meistä itsestämme tuntuu siltä, että yhteiselämän kuviot ovat ainakin yhtä hyvällä mallilla kuin ennen reissua. Meillähän oli se "sikahattukin", jolle oli tosi vähän käyttöä. Kapu sai pitää sitä kerran varttitunnin ja förstilla oli muutaman kerran aika lähellä. Että se siitä.

Melina alias Finngulf 44 oli kotimme ja kulkuneuvomme Atlantin kierroksella. Missään vaiheessa elämä ja asuminen veneessä ei tuntunut hankalalta. Tämän kokoinen vene on varsin sopiva kahdelle hengelle ja tarvittaessa tilat riittävät hyvin neljälle. Isompi olisi kahdelle jo vähän hankala käsitellä ja pienempi taas ahdas neljälle. Eli FG tarjosi oivan ratkaisun meidän tarpeisiimme. Toki moni on tehnyt vastaavan reissun paljon pienemmälläkin veneellä, mutta toisaalta tänä vuonna valtaosa ARC-veneistä oli isompia. Moni katseli Melinan mastoa ja ihmetteli sen korkeutta. Kapun vakiovastaus oli "masto on ihan oikean kokoinen, vene on vain vähän pieni".

Finngulf osoitti muutenkin olevansa maineensa veroinen. Todellinen "solid performance cruiser", joka ahmi maileja vaivatta. Merimaileja kertyi yli 16.500, joka vastaa keskivertopurjehtijan kymmenen - viidentoista vuoden seilauksia, ehkä jopa enemmän. Vene kesti reissun erinomaisesti, vaikka välillä saimme aika kovaa kyytiä. Melkein kaikki Melinan nähneet ystävät ovat ihmetelleet aluksen hienoa kuntoa; ihan kuin pakasta vedetty ja takana on yhteensä yli 30.000 merimailia. Aivan, mutta veneelle pitää antaa aikaa. Hyvä ohje on "yksi päivä viikossa veneelle ja loput purjehdukselle" ja sitä me noudatimme. Kaikki pienet mailien ja kulutuksen myötä seuranneet ongelmat pystyimme korjaamaan itse tai saimme apua aika helposti. Olimme toki etukäteen tehneet varsin perusteellista työtä varustaessamme venettä pitkää valtameripurjehdusta varten ja varmasti se työ palkittiin vähäisinä ongelmina matkan aikana. Eli hyvä valmistautuminen oli keskeinen edellytys onnistuneelle matkalle.

Mihin sitten seuraavaksi? Se on kysymys, johon olemme saaneet useasti vastata. Blue water sailingin jälkeen ovat ajatuksiimme nousseet suosikkimaamme Norjan upeat rannat ja maisemat. Todellinen white water sailing olisi käynti Lofooteilla, siellä Norjan länsirannikolla, napapiirin pohjoispuolella. Siellä missä aurinko paistaa kesällä 24 tuntia eikä hiki valu koko ajan. Toisaalta valtaosan ajasta siellä sataa ja on kylmää, mutta silti. Olisihan se taas aivan uusi seikkailu. No, ehkä joskus sitten.

Melina Atlantic Circuitin onnistumiseen ovat vaikuttaneet lukuisat eri henkilöt, joiden osaaminen, auttaminen ja kannustaminen ovat olleet meille hyvin tärkeätä. Haluamme esittää valtavan kiitoksen teille kaikille, jotka olette auttaneet meitä toteuttamaan unelmamme. Ison kiitoksen haluamme esittää myös Finngulf Yachts Oy:lle, joka kaiken muun loistavan palvelun lisäksi on tarjonnut meille mahdollisuuden kertoa matkastamme veistämön nettisivuilla. Aivan erityisesti haluamme kiittää Finngulfin Meliaa, joka on elänyt kanssamme melkein ympäri vuorokauden hoitaen lähettämämme aineiston esityskuntoon ja nettiin salamaakin nopeammin.

Melina Atlantic Circuitin lokikirja ja nettisivujen päivittäminen päättyvät tähän. Olemme iloisia, että olemme saaneet jakaa kokemuksemme lukijoiden kanssa, joilta olemme saaneet myös paljon palautetta. Kun seuraavan kerran tapaamme jossain satamassa tai laiturilla tai ties missä, älkää epäröikö tulla tapaamaan ja lyömään kättä sanoen "terve Ilkka ja Elina, mihinkäs Melina nyt on matkalla?"