Cadiz - Gibraltar 21.-23.8.2005
Cadiz 21.8. • Barbate 22.8. • Gibraltar 23.8.
Päivitetty: 30.08.2005
25.08.2005 Gibraltar on kuuluisa omista apinoista.
Cadiz oli todella paikka, jossa kannatti käydä. Olisi siellä voinut olla vielä pidempään, mutta kun The Rock alkoi kutsua. Matkaa Gibraltarille oli alle 100 mpk ja sopivasti puolivälissä oli tyrkyllä hyvä Barbaten satama. Näillä kulmilla yleensä aamupäivän puolella puhaltelee naftapasaati ja me toimimme paikallisen tavan mukaan. Kello 12.15 vaihdoimme tuulivoimaan ja sitä iloa kesti koko päivän. Navtex oli luvannut luoteistuulta, Weather-on-line itäistä ja meille tarjottiin lounaistuulta 6-7 metriä. Näyttää tuo tuulten ennustaminen olevan yhtä lailla arpapeliä joka puolella.
Juuri ennen Barbaten satamaa on kuuluisa paikka Cabo de Trafalgar, jonka edustalla käytiin maailmanhistoriaan jäänyt meritaistelu. Brittilaivaston komentaja amiraali Horatio Nelson viestitti kuuluisat sanansa "England expects every man to do his duty" ja niin he myös tekivät voittamalla Espanjan voittamattoman armadan vuonna 1805.
Barbate on tyypillinen kalastajakylä, joka rantaturismin myötä on kasvanut uuteen kukoistukseen. Toki kalastus on edelleen iso asia, mutta onneksi ne lukemattomat pienet kalanpyydysmerkit jäivät Portugalin puolelle. Nyt sen sijaan pilottikirjoissa varoiteltiin isoista tonnikalaverkoista, jotka on merkitty oikein valaistuilla kardinaalimerkeillä. Yhden verkon piti lähteä Barbaten sataman suulta ja pituutta sillä voipi olla useita merimaileja. Kirjoissa oli koordinaatit, missä verkot yleensä ovat. Satamaa lähestyttäessä kiikarille oli kysyntää, kun kumpikin yritti tähyillä sellaista mitä ei kuitenkaan ollut. Rannalla sitten näimme jalkapallokentän kokoisen alueen täynnä suuria laivoissa käytettäviä tukkiankkureita, joilla tonnikalaverkot ankkuroidaan pohjaan.
Tässäkin satamassa oli vastaanottolaituri, josta sitten saimme ohjeet kiinnittyä varsinaiselle laituripaikalle. Laiturille pyyhälsi tuttu mies ottamaan köysiä vastaan. Sy Ninnin kippari Mikko oli saapunut muutamia päiviä aikaisemmin Barbaten suojaiseen satamaan odottamaan seuraavalla viikolla tapahtuvaa miehistön vaihtoa. Ilta sitten vietettiinkin yhteisen ruokapöydän ääressä Restaurant Melinassa. Mikko on luultavasti ainoa suomalainen, joka on purjehtinut Islannin ympäri viettäen myös talven siellä. Taisi olla sen verran kylmää kyytiä, että nyt hän oli matkalla Trinidadiin ja ties minne. Satamassa vierähti toinenkin päivä veneen huoltotoimissa ja kylän katselussa, joka tarkoitti lähinnä hiekkarannoilla olevien ihmisten määrän ihmettelyä.
Elokuun 23. päivä tarjosi pilvettömän taivaan ja aamulla kahdeksalta lämpöä oli jo 20 astetta. Olimme edellisen illan huolella lukeneet virtataulukoita ja muita ohjeita Gibraltarin salmen tuulista ja virroista. Se tuli selväksi, että siellä tuulee aina paljon enemmän, aallokko on huomattavan hankala ja virrat ovat voimakkaita. Kaikki tämä toteutui. Noin 10 mailia ennen Tarifaa (Euroopan puoleinen kärki Gibraltarin salmessa) tuuli nousi hetkessä 13-15 metriin, aallokko alkoi olla melkein pystysuoraa ja veneen vauhti lokin mukaan oli vain 2,5 solmua. Gps tarjosi pohjan suhteen nopeutta 6,5 solmua. Vene ryski aallon harjalta toiselle pudoten aina välillä sellaiseen kuoppaan, että paikat melkein lähti hampaista. Heti Tarifan kärjen jälkeen alkaa virallisesti Välimeri ja sinne saavuimme kello 11.00. Afrikan puolen korkeat vuoret olivat vain 15 mailin päässä. Aallokkokin rauhoittui heti Välimeren puolella, mutta nyt koimme uuden vesileikin. Vuorovesivirrat kilpailivat keskenään ja saivat aikaan veden kiehumista muistuttavan tilanteen. Viidenkymmenen metrin päässä oli 2-3 solmun vastavirta ja Melina kiiti eteenpäin 3 solmun myötävirrassa. Mielenkiintoinen paikka purjehduskilpailussa.
The Rock tuli iltapäivän alussa näkyviin. Se oli juuri niin komea kuin kuvissa näyttää. Rannassa tehtiin taas Port Authorityn toimistossa papereita ja Kapu vakuutti, ettei ole aseita eikä eläimiä, ja juomiakin liian vähän. Se riitti virkapukuiselle, joka sitten antoi luvan mennä satamaan. Gibraltarilla on kolme satamaa, joista vain Marina Bay oli normaalisti toiminnassa, mutta se oli tietysti täynnä. Jätimme varauksen ja siirryimme parin kaapelin päähän ankkuriin aivan lentokentän kiitoradan viereen. Saimme alustavan lupauksen, että illan suussa voisi paikka jo löytyä ja niinhän siinä kävi. Kuudelta saimme varmistuksen vhf-puhelimella; toinen laituri, oikea puoli, sinisen katamaraanin viereen. Siis sinne.
Nyt oli GT:n paikka. Melina Atlantic Circuitin ensimmäinen legi Espoo - Gibraltar oli tehty. Matkaa Haukilahdesta oli kertynyt reilut 2800 meripeninkulmaa ja aikaa kulunut kaksi ja puoli kuukautta. Kapu muisteli 14 vuoden takaista käyntiään Kivellä. Silloin oli Europa 92 nimisen maailman ympäri purjehduksen lähtö- ja myös maalilinja Gibraltarilla. Mukana oli kolme suomalaisvenettä, joista sy Cacadun kannella tuli vietettyä viisi viikkoa; eka osuus Gibraltarilta Kanarian Las Palmasiin ja sieltä toinen osuus Atlantin yli St.Lucialle. Se oli hieno kokemus. Sillä reissulla syntyi kipinä; jos sitä joskus omalla veneellä. Nyt Melina oli samassa laiturissa kuin Cacadu ennen starttia tammikuussa 1991ja 30 metrin päässä oli vielä 53-jalkainen Swan Who Dares Wins, joka aikoinaan voitti Europa 92 kilpailun. Ilmassa oli historian siipien havinaa. Försti tarjoili Kapulle vielä toisen GT:n.
Pari seuraavaa päivää tuli sitten tutkittua Kiveä päältä ja sisältä. Kapu oli taas vuokraamassa autoa, mutta nyt vuokraamon virkailija ilmoitti, ettei Gibraltarilla kannata autoa vuokrata. Mihinkään ei saa pysäköidä, Rockille ei saa enää mennä yksityisautoilla ja kapeilla kujilla liikenne vain seisoo. Meni perille; pyörät ja taksit tulivat käyttöön.
The Rock Tour -pikkubussiin kerääntyi suomalainen, englantilainen ja espanjalainen pariskunta ja paikallinen Alonso istui puikkoihin. Kaveri yritti selvittää parin tunnin kiertoajelun tunnissa, mutta mehän aina stoppipaikoissa tasasimme tilin. Vuoren sisään on rakennettu valtavasti tunneleita ja erilaisia luolia lähinnä sotilastarkoitukseen. Yksi vaikuttavimmista oli St. Michael´s Cave, eräs Euroopan hienoimmista luonnon muovaamista tippukiviluolista, johon oli tehty konserttisali. Huimat olivat maisemat ylhäälläkin. Toisella puolella Espanjan korkeat vuoret, toisella puolella Marokon vuoristo. Välissä kimalteleva Välimeri. Kelpasi katsella pitempäänkin, mutta Alonso jo huuteli kyytiin. Apinat odottivat, nekin piti nähdä.
Teimme yhtenä päivänä pienen yhtyeenvedon Melinan matkasta tänne asti. Gps:n mukainen matka oli 2832 meripeninkulmaa. Matka jakaantui 35 osuuteen, joista pisin oli 405 mpk ja lyhin 21 mpk. Keskimääräinen osuus oli siten 81 merimailia. Haukilahdesta lähdön jälkeen päiviä oli kulunut 73, joista 40 merellä ja 33 kokonaista päivää maissa. Satamiakin kertyi matkan varrelle 35, joista vain viisi oli ennestään tuttuja.
Kerran on vaihdettu kolmonen keulaan parin päivän ajaksi, mutta koko muu matka on taitettu normaali rullagenua keulassa. Mitä nyt värillinen nailon silloin tällöin ilahdutti matkantekoa. Vene, purjeet, moottori ja kaikki laitteet ovat toimineet koko matkan ajan hienosti eikä mitään varsinaisia korjauksia ole tarvinnut tehdä. Mitä nyt kerran tiivistettiin keulakannella yksi läpivienti. Veneen pohja on myös kiitettävän puhdas. Siitä täytyy lähettää kiitos Skuru Riggingin Haraldille; hyvää myrkkymaalia suosittelit, Awlgrip todella toimii. Pieni ylläri on se, että potkurin kyljessä olevat pienet sinkit ovat kuluneet lähes kokonaan pois. Se vaatii jonkun toimenpiteen aika pian.
Olemme myös pitäneet kassavirtaseurantaa, jotta retken talousarvio pysyisi kasassa. Odotusten mukaisesti satamamaksut ovat olleet suurin yksittäinen kuluerä ollen noin kolmannes juoksevista kuluista. Reilu kymmenentuhatta mummoa on vaihtunut keskimäärin 25 erkin laituripaikaksi. Halvin satamamaksu oli Kielin kanavalla (7,70 €) ja kallein Vilamourassa (48,40 €). Hyvänä kakkosena tulee ruokakaupan (sieltä saa myös juomia!) laskut, jotka olivat reilu viidennes kuluista. Ravintolalaskut ja veneen polttoaine ovat ottaneet saman verran eli noin 15 %. Liikkuminen eri satamissa, venetarvikehankinnat ja muut sekalaiset kulut ovat kukin vieneet noin 5 %. Toistaiseksi budjettiin ei ole tullut mitään yllätyskuluja. Hyvä niin, mutta edessä on vielä 11 kuukautta. Toivotaan parasta. Nyt edessä on Välimeri ja aikaa viisi-kuusi viikkoa. Mielenkiintoista.
Kaikki kuvat © Liukkonen.
