Espoo-Hampuri 11.-18.06.2005

Espoo 11.6. • Hanko 12.6. • Christiansö 15.6.• Kiel 16.6. • Hampuri 18.6.

Julkaistu: 22.06.2005

Ensimmäisen legin miehitys oli kippari ja gasti Harri koko matkan. Förstille lähtö oli oikeastaan vain lähtö, sillä hänen lomansa ja sitä seuraava virkavapaansa alkaisi vasta juhannuksesta. Samalla förstille jäi vielä ekstrapäivä kodin siivoukselle ja viimeistelylle vuokralaisia varten. Taitaa kuulostaa aika sovinistiselta suunnitelmalta.

Haukilahdesta merelle lähdettiin kauniissa auringon paisteessa itätuulen puhaltaessa 8-10 m/s. Voiko parempaa toivoa? Vain viisi tuntia myöhemmin försti jätettiin Barön laiturille ja muutaman tunnin kuluttua oli mukava saapua Matgruvanin suojaisaan satamalahteen, josta nappasimme haalauspoijun yöpymistä varten. Rantaelämä ja seurustelu sai nyt jäädä. Sen verran koville edellinen viikko otti, että aluksella vallitsi hiljaisuus jo kello 21.

Aamulla nautittiin perinneruoka eli kaurapuuro Vinetolla. Totta se on, Vinetto ja kaurapuuro sopivat erinomaisesti yhteen; täyttävää, ravitsevaa ja maukasta. Seuraavaksi parin tunnin seilaus Hankoon, josta kannelle kapusi gasti Mauri, joka oli matkassa Hampuriin asti. Sieltä sitten juhannuksen alla pojat (miehiä ne jo alkavat olla) lensivät kotiin Suomeen ja försti saapui kehiin.

Hangosta lähdimme kello 14 kohti eteläistä Itämerta ja 400 mpk:n päässä olevaa Christiansön saarta. Ensimmäiset sata mailia olivat sileätä ja tyyntä vettä, joten nelisylinterinen 75 hevosvoimainen Volvo siirsi tehonsa nelilapaisen potkurin kautta noin 6,5 solmun matkavauhdiksi. Noin 50 mpk ennen Gotlannin pohjoiskärkeä kaakkoistuuli virisi 4-5 metriin sekunnissa ja saimme seilit vetoon. Tuulen suunta jatkui kaakon ja etelän välillä, mutta tehoa tuli 10-12 sekuntimetriin asti, joten meno alkoi olla aika vauhdikasta. Loki raksutti jatkuvasti 8-10 solmun vauhtia. Taktikoimme reitinvalinnassa ja päätimme ajaa Öölannin salmen läpi ja samalla tankata dieseliä ohi mennessä Kalmarissa. Matkaa Hangosta Kalmariin kertyi 313 mpk ja aikaa kului alle kaksi vuorokautta. Veneen keskinopeus oli lähes 7 solmua. Kalmarissa viihdyimme kolme tuntia ja sitten otimme kurssin kohti Christiansön upeaa saarta, jonne saavuimme vauhdikkaan seilauksen jälkeen yön pimeimpään aikaan. Tämä oli kipparin 22. käynti saarella, joten tuttuun satamaan oli helppo tulla kello 3 aamuyöstä. Kiinnityimme saksalaisen ketsin kylkeen kolmanteen riviin ja muutaman punaviinilasillisen jälkeen maistui uni.

Christiansö on Tanskaan kuuluva pieni saari Bornholmin pohjoispuolella ja on kuin Suomenlinna pienoiskoossa. Jokaisen Itämeren seilorin kannattaa ehdottomasti tehdä retki tähän karun kauniiseen saareen, jossa todella on tunnelmaa. Saareen tutustumiseen saa kivasti kulutettua muutaman päivänkin, mutta meillä oli eri suunnitelma. Päiväoluet sentään nautittiin Kron terassilla, mutta sen jälkeen jo itätuulen viesti kutsui. Kymmenen tuntia maissa oloa riitti ja kurssi otettiin kohti Kieliä, jonne oli matkaa parisataa meripeninkulmaa.

Volvoa, virsikirjaa, spinnua, Volvoa, kryssiä ja Volvoa käyttäen saavuimme Kielin kanavan suuaukolle Holtenaun satamaan 32 tuntia Christiansöstä lähdön jälkeen. Kielin lahdella saksalainen sotalaiva kutsui suomalaista purjevenettä ja kun muita veneitä ei ollut maisemissa Melina vastasi kutsuun, eikä syyttä. Saimme ilmoituksen, että olemme kovapanosammuntojen maalialueella. Meitä kehotettiin kohteliaasti mutta määrätietoisesti pysymään latitudin 54 astetta 30 minuuttia pohjoispuolella. Tämän jälkeen mekin aloimme kuulla rannalta erikokoisten tykkien jyskettä, jota olimme aluksi arvelleet kaukaiseksi ukkoseksi. Ei muuta kun venda ja kurssi poispäin Kielin lahdelta, matkamme piteni tunnin kaksi, mutta varmasti hyvästä syystä.
Matkaa Espoosta Kieliin kertyi 677 mpk. Hangosta vastaavasti 602 mpk, johon aikaa kului 4 vuorokautta 8 tuntia 30 minuuttia. Siitä ajasta olimme maissa kiinni yhteensä 10 tuntia, joten varsinainen matka-aika Hangosta Kielin vei hieman alle 4 vuorokautta. Ei hassumpaa menoa.
Ajoimme aika joustavalla vahtijärjestelmällä. Vahdit vaihtuivat 3-4 tunnin välein ja vähän kelistä, sumusta ja laivaliikenteestä riippuen kannella oli 1 tai 2 henkeä. Kaikki miehistön jäsenet olivat myös sillä tavalla kokeneita pitkänmatkan purjehtijoita, että jokainen vapaavahtitunti osattiin käyttää nukkumiseen. Muutamien tuntien unet useamman kerran vuorokaudessa takasivat sen, että miehistö pysyi virkeänä koko matkan ajan. Meillä oli myös meteorologinen kauko-ohjaus, sillä purjehtijaystävämme Jukka välitti säännöllisesti www.weatheronline.co.uk sivuston tietoja reitin valintaa varten.

Kielin kanavalle lähdettiin aamun tihkusateessa. Tuulikin oli suoraan nokasta, mutta sehän ei kanavalla meidän menoa haitannut. Hienoa, että saimme seilata poikki Itämeren niin vähällä kryssillä, vastakäännöksiäkin tehtiin kokonaista kaksi kertaa. Nord-Ostsee-Kanal on ollut käytössä jo 110 vuotta ja nämä 50 mpk ovat varmasti tarpeeseen. Vaihtoehtonahan on kiertää koko Jyllannin niemimaa, joka pidentäisi matkaa Suomesta Pohjanmerelle yli 300 merimailia. Kanavan molemmissa päissä ovat sulut, joilla tasataan Pohjanmeren ja Itämeren vedenkorkeuseroja, muita sulkuja ei kanavassa ole. Liikenne on melko runsasta huviveneistä huomattavan kokoisiin rahtilaivoihin. Siltojen alistuskorkeus on vähintään 40 metriä, joten vähän varakkaammankin väen jahdit voivat käyttää kanavaa. Päivän aikana tuli vastaan ainakin 300 purjevenettä, joista melkein puolella oli Alankomaiden perälippu. Toivottavasti osa näistäkin hollantilaisista löytää tiensä jopa kaukaiseen Suomeen asti ja käyvät samalla tutustumassa Suomenlinnan ainutlaatuisen hienoon saareen sekä käyttävät sen erinomaista vierassatamaa hyväkseen. Vastaavasti Holtenaun sululla oli aamulla kello 9 vain yksi toinen vene matkalla etelään. Kanavan etelä päässä juuri ennen Elbeä on Brunsbuttelin kylä, jossa on mukava yöpyä ennen matkan jatkamista Hampuriin tai Pohjanmerelle.

Viikko Haukilahdesta lähdön jälkeen Kielin kanavan Elben puoleinen sulku aukeni aamun häikäisevässä auringonpaisteessa. Vuorovesitaulukoiden mukaan alavesi oli Brunsbuttelin edustalla klo 05.47, joten varhainen lähtö kello kuudelta antoi lisäapua puskea Elbeä ylös vastavirtaan. Joen virtaus on noin 2 solmua ja vuorovesi parhaimmillaan 4-5 solmua. Tästä yhtälöstä seurasi se ilo, että saimme Volvon tueksi 2-3 solmua lisävauhtia kohti Hampuria. Ennakkolaskelmat pitivät hyvin paikkansa, sillä Melinan nopeus pohjansuhteen (SOG) oli parhaimmillaan 9,6 solmua. Hampurin keskustan City Sporthafen tarjosi erinomaisen satamapaikan juuri ennen puoltapäivää, joten tasan kello 12 kippari määräyksestä aluksella nautittiin GeeTeet ja vielä sitruunalla ja jääpaloilla, olihan kyseessä ensimmäisen legin päätepiste. Matkaa Haukilahdesta kertyi 772 mpk ja aikaa kului tasan viikko, Hangosta päivän vähemmän. Keulaan nostettiin liehumaan Finngulfin "taistelulippu" kertomaan tuhansille ohikulkeville hampurilaisille mitä "solid performance" tarkoittaa.