Lähtö 11.6.2005 klo 10.00

Julkaistu: 11.06.2005 | Päivitetty: 22.06.2005

Elina ja Ilkka.

Ystäville, työtovereille, sukulaisille ja erityisesti veneen rakentamiseen ja varustamiseen osallistuneille henkilöille olimme kertoneet, että Melina lähtee kello 10 ja lähtömaljat nostetaan kello 9.00 alkaen Haukilahdessa Espoon Merenkävijöiden satamassa laiturilla F. (F niin kuin Finngulf, sillä laiturissa taitaa olla nykyisin melkein 15 Finngulf venettä.)

Veneen viimeinen kannen huuhtelu päättyi 8.55, jolloin ensimmäiset ystävät saapuivat ja sen jälkeen heitä riitti. Parhaimmillaan laiturilla oli yli 60 henkilöä, joka sai vankan betoniponttonilaiturinkin jo notkumaan. Voi sitä ilon ja haikeuden tunnetta, halauksia, rutistuksia, hauskoja pieniä kortteja, paketteja ja runoja, ties vaikka mitä. Kaikkien Finngulfien "isä" Stig Nordblad antoi käyntikorttinsa ja sanoi pragmaattisesti "soita, kun tarvitset apua, mitä tahansa". Olemme purjehtineet eri kokoisilla Finngulf veneillä melkein 20 vuotta, joten tiedämme todella miten arvokas asia on se, että aina löytyy apua, neuvoja, osaavia ammattimiehiä ja nopeasti. Veistämön sähkäri Jarmo Karlsson on parin vuoden aikana tarkistanut, muuttanut, korjannut ja lisäillyt lukuisia sähkölaitteita, jotta itse matka sujuisi turvallisesti ja vaivatta. Samoin veneen rakenteet ja asennukset loistavasti hallitseva Juha Tähti on tehnyt paljon työtä veneen varustamisessa pitkänmatkan purjehdukseen. Oli todella mukava nähdä heidät molemmat vielä lähtömaljoja nostettaessa.

Kellon lähestyessä kymmentä Melinaan nousivat kippari Ilkka, försti Elina ja gasti Harri. Jäljellä oli vain köysien katkaisu, todellakin katkaisu. Purjehdusystävämme Hanna oli varannut oikein punaisella rusetilla koristellun Fiskarsin, jolla peräköydet oli tarkoitus lyödä poikki. Saimme asiasta vähän ennakkotietoa, jotta osasimme aamusta vaihtaa veneen perään huonoimmat köydet, mitä aluksesta löytyi.

Tasan kymmeneltä seisoimme veneen peräpeilillä ja katsoimme sitä valtaisaa ystävien määrää mielessä ne kaikki aamun aikana sanotut kauniit sanat ja toivotukset. Silloin oma pieni puheen tynkä juuttui kurkkuun, olisi halunnut jokaiselle sanoa jotain, kiittää niin monia ihmisiä avusta, neuvoista, kannustuksesta, myötäelämisestä. Tässä ja nyt haluamme vielä kiittää Teitä kaikkia, jotka olette olleet vaikuttamassa Melina Atlantic Circuitin toteutumiseen.

Hannan kirves heilahti pari kertaa ja Melina oli vapaa lähtemään. Vielä viimeiset vilkutukset silmät kosteina ja näin alkoi elämme purjehdus.