La Coruna - Bayona 28.7.-1.8.2005

La Coruna 28.7. • Camarinas 29.7. • Sangenjo 30.7. • Bayona 1.8.

Päivitetty: 05.08.2005/15.08.2005

01.08.2005 Pintan kapteeni Martin A. Pintaz.

Tiistaina 26.7. me olimme valmiit jättämään kauniin La Corunan taaksemme ja jatkamaan Espanjan luoteisrannikkoa pitkin kohti Portugalia. Paikallinen mettemannonen oli kuitenkin eri mieltä. Tuuli pysyi jatkuvasti etelän ja lounaan välillä, tehoa löytyi 6-7 pallia, puuskat reilusti enemmän. Rankat sadekuurot vaelsivat vähän väliä ylitse ja lämpötila pysytteli 16-18 asteen tuntumassa. Mieli teki merelle, mutta järki sanoi ei. Seuraavat pari kolme päivää olivat yhtä odotusta - huomenna päästään jatkamaan. Torstai aamuna olimme taas kovasti menossa. Kippari kävi heti kahdeksalta lukemassa satamamestarin infotaululta uusimmat säätiedot; ei näytä enää niin huonolta! Tunnin sisällä vene oli valmisteltu vähän kovempaakin menoa ajatellen. Kapu marssi tarmokkaasti satamatoimistoon maksamaan melkein viikon makoilut satamassa, palautti portin avaimen ja palasi intoa täynnä 100 metriä laituria Melinan kannelle. Vilkaisu tuulimittariin veti ilmeen vakavaksi; 14 metriä sekunnissa lounaasta. Päätimme hetken odotella. Tunnin kuluttua samaan laituriin saapui englantilainen 40-jalkainen kosteri. Kippari riensi ottamaan köysiä vastaan ja auttamaan kiinnittymisessä. He olivat käyneet kokeilemassa, mutta 15 mailin jälkeen tulleet toisiin ajatuksiin. Tuulta oli ollut 16-18 metriä, puuskat 20. Tieto tavallaan rauhoitti omaa mieltä, satamaan jääminen oli ainoa oikea ratkaisu, jota ei enää tarvinnut pohtia.

Illalla saimme hienon hyvityksen. La Corunan keskustassa Plaza de Maria Pitan aukiolla alkoi konsertti, johon riensimme ilta kymmeneltä. Paikkaa voisi verrata Helsingin Senaatintoriin, Aleksanteri II:n tilalle vaihdetaan vain Maria Pita, joka aikoinaan historian kahakoissa pelasti La Corunan kaupungin. Torin reunaan oli kasattu melkoinen konserttilava, jonka molemmilla puolilla olivat jättiscreenit sekä kaiutintornit. Yhteensä 24 K-kaupan tarjouspakastinkaapin kokoista kovaäänistä takasivat sen, että vähän alentuneellakin kuuloaistilla tulisi toimeen.

Konsertin pääesiintyjä oli Milladoiro –niminen kokoonpano, joka koostui kahdeksasta soittajasta. Musiikki oli ilmeisesti paikallista kansanmusiikkia nykyaikaisemmin sovitettuna. Se muistutti paljon myös irlantilaista perinnemusiikkia. Soittimina oli mm. huilu, harppu, klarinetti, parit rummut ja kitarat sekä säkkipilli. Tumma yö, torilla tuulen suojassa melkein lämmintä, tuhansia ja tuhansia kuuntelijoita ja musiikki, joka tavallaan imi mukaansa; kannatti sitenkin jäädä vielä päiväksi La Corunaan. Konsertin puolivälissä lavalle talutettiin vieraileva artisti. Paikallinen lindalampenius oli blondi nimeltään Ronda Larssen, joka kyllä osasi soittaa upeasti poikkihuilua. Epäselväksi jäi, miten joku pystyy yksinään soittamaan huilulla sooloa ja taustaa yhtä aikaa. Ison Omenan lahja säkkipillin soitolle oli irlantilaissyntyinen punatukka, joka sai vekottimesta sellaisen menon aikaan, että koko torillinen kuuntelijoita oli aivan ekstaasissa. Milladoiro olisi kova sana Kaustisen kansanmusiikkifestareilla. Tai kyllä heitä voisi houkutella vaikka Helsinki-päivän vetonaulaksi. Kippari lupaa tuoda mukanaan ainakin pari bussillista espoolaisia kuuntelijoita. Tämä pienenä vinkkinä ohjelmavastaavalle.

Uusi aamu toi kauan odotetun hetken. Köydet irtosivat 8.30 ja heti sataman suulla nousi iso 1-reivattuna ylös ja rulla aukeni. Kryssi pitkin Espanjan reunaa La Corunasta länteen alkoi. Tätä rannikon osaa kutsutaan nimellä Costa de Muerte, Kuolemanrannikko. Parin tunnin jälkeen saimme reivin purettua, ja luoviminen maistui vallan hyvältä. Ajoimme kumpikin vuorotellen tunnin kerrallaan; sen verran kivaa se oli, ettei ajovuoroaan halunnut antaa helmiselle. Aamulla satamasta lähti tusinan verran veneitä ja kaikilla oli sama suunta. Kaikki muut vaan ajoivat koneella, yksikään ei alkanut kryssiä. Hmmmm! No, ne muut eivät olleetkaan Finngulfeja. Iltapäivän lopulla saimme vielä yhden tumman pilven reunan puhurit ja sitten tuuliosasto suljettiin. Parin tunnin volvoilu toi meidät pieneen Camarinasin satamaan, jossa meidät sijoitettiin pohjoismaiseen osastoon. Vastapäätä oli norjalainen ja vieressä ruotsalainen vene. Päivämatkaa kertyi 60 merimailia.

Espanjan luoteiskulma, Cabo de Finisterre, on monien mielestä kauneinta Espanjaa. Syvät lahdet ja rannan korkeat vuoret (jopa 600 metriä) muodostavat melkein vuonomaisia maisemia. Tämä on aitoa Espanjaa, jossa ainoat ulkomaiset turistit ovat matkapurjehtijoita. Matkamme jatkui rannan reunaa etelään kohteena Ria de Pontevedran kaunis lahti ja siellä Sangenjon kaupunki. Koko 65 mailin matkan saimme seilata mainiossa avotuulessa ihaillen rannan upeita maisemia. Muutamat jiipit toivat vaihtelua tasaiseen menoon. Tai ei se aivan tasaista ollut, sillä Atlantin maininki keinutti välillä oikein miehekkäästi. Sangenjon kaupunki olikin odotettua isompi. Sitä voisi verrata vaikka Hankoon, tai sanotaan nyt niin, että Hanko voisi parhaimmillaan olla jotain tällaista. Vaan ei ole. Satamassa oli 3 Volvo Ocean Race 2005-2006 –venettä, pari muuta melkein 100-jalkaista ja muutenkin kalusto vaikutti todella äveriäältä. Myös moottoriveneiden koko ja määrä oli kunnioitusta herättävä. Raha melkein tuoksui satamassa. Viimeisen päälle rakennettu kokonaisuus, josta löytyivät myös huippusiistit palvelutilat. Kolme satamamestarin apulaista oli laiturilla vastaanottamassa köysiä, joka pani kyllä miettimään mitähän se satamamaksu täällä onkaan. Vaan ei ollut kuin tavanomainen reilu 30 euroa. Satamassa oli myös "oma" leipomoliike, venetarvikeliike ja optikkoliike!!! Kaikki auki ilta kymmeneen.

Aurinkoinen, mutta viileä pohjoistuuli kuljetti meidät pelkällä genualla (ruotsalaista meininkiä, sanoisi joku) seuraavaksi 20 mailia etelään Bayonan kaupunkiin, joka on Rio de Vigon lahden eteläreunassa. Se on samalla kulmakunnan eteläisin kaupunki ennen Portugalin rajaa. Bayona sijaitse luonnonkauniilla paikalla omassa suojaisessa lahdessaan, jota reunustavat valkoiset hiekkarannat. Kaupunkia ympäröivät korkeat vuoret ja aivan lahden suulla on hieno linnoitus, jolla on ikää lähes 900 vuotta. Satamassa on myös Kolumbuksen laivastoon kuuluneen Pinta –aluksen replica, koska Pinta saapui juuri tähän Bayonan satamaan Kolumbuksen Amerikan löytöretkeltä. Satamamestarin apulainen saapui taas kumiveneellä Melinaa vastaan ja ohjasi meidät sopivaan laituripaikkaan. Nyt viereen osui oikein Suomen lippu. Sy Annamin on 43 –jalkainen Hallberg-Rassy, jonka omistajat ovat myös espoolaisia ja vielä Haukilahdesta. Ovat myös kipparin tuttuja vuosien takaa. Heillä on samat nuotit; ARC 2005 ja talvi Karibialla. Vietimme mukavan illan Melinan salongissa vaihtaen kokemuksia retkistämme ja tulevista reittisuunnitelmista.

Bayonan kaunis kaupunki pidätteli meitä vielä seuraavankin päivän, vaikka tuuliosasto tarjosi parasta myötätuulta matkan jatkamiseksi. Olemme nyt 3–4 päivää etuajassa omasta reittisuunnitelmastamme ja tämä Espanjan kulmakunta on todella kaunista ja hienoa. Miksi kiirehtiä Välimeren ruuhkaiselle turistialueelle, kun aikaa on. Viimeistään nyt 1. päivänä elokuuta alkaa tuntua siltä, että nyt ei ole kysymys vain pitkästä usean viikon lomapurjehduksesta, vaan todellisesta vuoden sapattivapaasta, jolloin aikaa on kaikkeen aivan eri tavalla. Seuraavaksi kippari taitaa saada lounaan, jonka jälkeen maistuvat päiväunet.

Kaikki kuvat © Liukkonen.