Almerimar - Estepona 30.9.-3.10.2005

Almerimar 30.9. • Marina del Este 1.10. • Fuengirola 2.10. • Estepona 3.10.

Päivitetty: 6.10.2005

01.10.2005 Melina kerrostalojen välissä Marina del Estessä.

Almerimar tarjosi meille jo toisen kerran suojaisan sataman syvällä talojen välisessä altaassa. Capitanarian virkailija heltyi pienen suostuttelun jälkeen sijoittamaan meidät Nayon kylkeen, jossa saimme viettää muutaman lungin päivän. Tietysti vene pestiin, sitten pyykättiin, välissä käytiin itse suihkussa. Useampi visiitti nettikahvilaan varmisti sen, että Melinan tähänastinen reittikin on nyt webissä. Nayon herraseura tarjosi meille yhtenä päivänä erinomaisen lounaan, ja me vuorostaan saimme heidät lähtemään Alhambran linnaan, sinne Granadaan.

Matkaa Gibraltarille oli noin 150 meripeninkulmaa ja päätimme jakaa sen kolmeen neljään pätkään, jotta voisimme tutustua niihin satamiin, jotka menomatkalla jäivät katsomatta. Tai se oli ainakin suunnitelma. "Täällä Välimerellä tuulee liian vähän purjehtimista varten, tai sitten tuulee liian paljon purjehtimista varten, varatkaa tankit täyteen dieseliä". Näin sanoi viisi vuotta Välimerta kiertänyt naapuriveneen britti jo Gibraltarilla. Tuuria tai ei, mutta me olimme saaneet kiertää reilut tuhat mailia Välimerta enimmäkseen seilaten. Nyt onni kääntyi. Melkein koko päivän etenimme tyynessä vedessä kohti länttä. Iltapäivän lopulla tuuli virisi melkein neljään metriin ja förstin painostuksesta kapu kiskoi spinnun tuulettumaan. Ajamalla 60 asteen tuulikulmalla saimme kelattua lokiin melkein 4 solmua. Suunta oli vain 30 astetta väärä. Tunnin kuluttua sekin vähä tuuli hyytyi, mutta Volvo sentään jaksoi polkea.

Costa del Solin pilotkirjan kuvaus ja kirjan valokuvat Marina del Esten kauneudesta saivat meidät jo toisen kerran yrittämään sinne. Itään mennessä yritimme varata sieltä yöpuuta, mutta silloin satama oli loppuunmyyty. Nyt menimme suoraan satamaan kokeilemaan onneamme ja capitanariassa kapu koki kolme iloista ylläriä. Ensinnäkin saimme paikan ja toiseksi satamamaksu oli alle 50 euroa. Kun paperit oli tehty ja eurot ojennettu tiskin yli, tuli se kolmas. Tummat silmät ja ruskea tukka -tapaus ojensi pullon sataman "omaa" punaviiniä ja toivotti Melinan tervetulleeksi Marina del Esteen. Halvalla sitä saa ihmiselle hyvän mielen. Parin euron punaviini riitti.

Kaikki ennusteet lupasivat seuraavalle päivälle 3-4 forcea itäistä. Kuulosti kivalta avotuulipäivältä. Pitkälle iltapäivään saimme kuitenkin edetä Repsolin eväillä ja vasta tuntia ennen Benalmadenan satamaa saimme pienen etelänpuoleisen vireen. Nayon kipparikin oli kehunut satamaa upeaksi, joten sisään vaan aallonmurtajan taakse. Pienen odottelun jälkeen laiturille saapui paikallinen satamapäällikkö, joka ystävällisesti mutta määrätietoisesti ilmoitti sataman olevan täynnä. Laitureiden ulkoinen tarkastelu ei kyllä tukenut tätä näkemystä ja kapu yritti vähän vääntää kättä, mutta huonolla menestyksellä. "Marina is full, completo. Adios!" Viidentoista mailin päässä oli seuraava satama Fuengirola, josta olimme edellisellä kerralla saaneet yhdessä illassa tarpeeksi. Nyt alkoi sekin kelvata. Taas tuli huonoja uutisia. "Satama on täynnä". Sitten tuli hyviä uutisia. "Tunnin kuluttua tulee yhteyslaiva tähän laiturin päähän ja aluksen lähdön jälkeen saatte olla sen paikalla huomisaamuun kello yhteentoista, kelpaako?" Kyllä kelpasi.

Illansuussa saimme vieraita. Kapun työtoveri Taru oli miehensä Markun kanssa viikon syyslomalla samoilla Costa del Solin kulmilla ja nyt he tulivat paikallisbussilla parin kylän takaa Fuengirolaan moikkaamaan meitä. Olimme pari päivää ennen heidän lentoaan kuulleet tästä, ja meillä oli oikein tuliaistoivomuksia; muutama paketti kuivahiivaa. Sen verran tuli kuivahiivapaketteja, että nyt on sämpylöiden leivonta turvattu muutaman vuoden ajaksi. Viikonlopun kotimaiset iltapäivälehdetkin tuli luettua pitkästä aika. Nykänen näyttää olevan edelleen kestoaihe. Historioitsijat puhuvat jo Koivisto - Nykänen linjasta. Kallellaan ovat olleet molemmat, tosin eri syistä.
Yhteinen ilta kului rattoisasti Melinan retkien kuvailussa ja italialaisen ravintolan näytteitä nauttiessa. Mainostimme Tarun ja Markun suunnitteleman autoretken kohteiksi myös Alhambran linnaa ja Cadizin kaupunkia. Jäähyväisiä jättäessämme huomasimme, että sanaakaan ei oltu puhuttu työasioista. Neljän kuukauden lääkitys oli alkanut purra. Seuraavana aamuna varttia vaille yksitoista irrotimme köydet ja aallonmurtajan takana sivuutimme satamaan tulevan yhteyslaivan. Fuengirola nosti hieman osakkeitaan joustavan satamamestarin avulla, mutta ei vieläkään päässyt pistesijoille.

Kolmas päivä peräkkäin aivan tyyntä. Nyt tuulimittari ei edes luvannut. Lukemat olivat nolla pilkku jotain. Viimeinen satamakohteemme ennen Gibraltaria oli kolmenkymmenen mailin päässä Estepona, josta matkaa maaliin olisi enää reilut parikymmentä mailia. Sunnuntaina satamatoimisto oli auki kymmenestä kolmeentoista. Sillä välillähän ne matkapurjehtijat yleensä tulevat satamaan kyselemään paikkaa. Seinässä oli sentään kännynumero, jossa mainostettiin 24 tunnin palvelua. Kello 15 iltapäivällä nauha kertoi satamatoimiston olevan auki seuraavan kerran maanantai aamuna kello 9. Kiitti vaan. Satamien yleinen VHF-kanava 9 tuotti tulosta neljännen kutsun jälkeen. Saimme kaksi englannin sanaa "please, wait". Puolen tunnin välein kapu kyseli lisäohjeita, johon vastaus oli edelleen sama. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen laiturille tuli ystävällinen kaveri, joka lopulta vahvisti meille löytyvän paikan seuraavasta laiturista. Pikkusen vaan alkoi odottelu hermostuttamaan. Jos paikkaa ei löytyisi, olisi taas seuraavaan satamaan matkaa muutama tunti ja koko ajan merellä ajeli sinne päin veneitä. No, nyt saimme hyvän paikan kahden kerrostalon välistä. Ei tarvinnut edes bibinikatosta levittää, kun naapurit tarjosivat varjon.

Viihdyimme Esteponassa useamman päivän, sillä päätimme aloittaa täällä monenlaiset valmistelut seuraavaa legiä varten. Suomesta lähdön jälkeen olimme seilanneet noin 4000 merimailia, mutta pitkiä avomeriosuuksia olivat vain Itämeren ja Biskajan ylitykset. Nyt meitä odotti 600 meripeninkulmaa Atlantin valtamerta. Madeiralle on pitkä matka täältäkin.

Försti testasi pakastimen toimintaa sillä lopputuloksella, että iltapäivän lopulla paikallinen ammattimies Rafael hyppäsi veneeseen. Pakastin kyllä toimi, mutta koko ajan. Mikään sähkö ei riitä sellaiseen kulutukseen, joten hommaa piti tutkia tarkemmin. Kahden visiitin ja kolmen tunnin jälkeen pakastin oli saanut uuden termostaatin eri paikkaan asennettuna. Saas nähdä miten se sitten oikeasti toimii. Iso työ oli myös bunkrauksen suunnittelussa ja tavaroiden sijoittelun miettimisessä. Lopputuotteena syntyi monipuolinen excel-taulukko, jota försti esitteli ylpeänä. Hän oli myös koodannut veneen kaikki säilytystilat, joista on sitten helppo löytää tarvittavat tuotteet. Kapulta tämä olisi kyllä jäänyt tekemättä.

Moottorin perustarkastukset, reittisuunnitelmat, tulevien päivien säätietojen kerääminen ja kehityksen arviointi sekä monet pienet huolto- ja kontrollitehtävät veivät parin päivän tunnit tehokkaasti. Vieläkään ei tarvinnut istua kaukalossa miettimässä mitähän tekisi.

Saimme pari viikkoa sitten mukavan uutisen. Olimme varautuneet alun perin seilaamaan kahdestaan aina Kanarialle asti, mutta nyt saimmekin erittäin tervetulleen vahvistuksen kannelle. Melina Atlantic Circuitin ekalla legillä Suomesta Hampuriin matkassa ollut Mauri liittyi miehistöön Esteponasta Madeiralle. Hieno juttu meille kaikille.

Soittelimme välillä Gibraltarille kysellen paikkaa, mutta siellä oli edelleen aivan täyttä. Regattaveneet olivat varanneet kaikki paikat. Niinpä teimme päätöksen jäädä muutamaksi lisäpäiväksi Esteponaan ja startata sitten täältä kohti Madeiraa. Lisämatkaa tulisi 25 mailia, mutta eipä se paljon paina noin 600 meripeninkulman taipalella.

Melinan Välimerenkierros keräsi lokiin 1175 merimailia. Tarkasti laskien siihen voidaan lisätä vielä 50 mailia, jolloin Gibraltarin salmesta Mallorcalle ja takaisin kertyi Välimeren vettä 1225 mpk. Menomatkalla Baleaareille oli seitsemän pysäkkiä ja takaisin tullessa kahdeksan. Perillä olimme yhdessätoista eri satamassa, joista yli puolessa viihdyimme ankkurissa. Aikaa Välimeren kierrokseen kului 44 päivää, joista 18 vietimme satamissa tai ankkurissa. Päivämatkaa kertyi keskimäärin 45 mailia, sillä Mallorcan puolella onnistuimme tekemään alle 10 mailin päiviä.

Läntisen Välimeren alueesta on helppo todeta, että hienoin purjehdusalue on Baleaarit. Costa Blancan alue Cartagenasta itään oli komeaa ja vähiten innostuimme Costa del Solin rannoista. Mutta kokonaisuutena oli todella hienoa tehdä tällainen läntisen Välimeren kierros ennen siirtymistä Atlantin aalloille.

Kaikki kuvat © Liukkonen.