Hampuri - Den Helder 25.-28.6.2005

Den Helder 2.7. • Ijmuiden 3.7. • Scheveningen 4.7. • Vlissingen 6.7.

Julkaistu: 30.06.2005

5.7.2005 Scheveningenin tyylikäs rantahotelli.

Den Helderin satama ja kaupunki tulivat tutuksi perinpohjin, sillä visiitistä tuli aiottua pitempi. Förstin kylkikin alkoi kipeytyä kunnolla, ainakin yhden kylkiluun murtuman verran, joten rauhallinen elämä, kirjojen lukeminen, pyöräily ja kävely täyttivät muutaman päivän. Sääkin oli kylmentynyt vähintään 10 astetta, ajoittain sateli ja tuuli puhalsi navakasti lounaasta. Monta hyvää syytä pysyä satamassa.

Den Helderin satamaan pääsee saapumaan ja lähtemään kaikilla vuorovesiajoilla, joten liikenne pienessä altaassa oli vilkasta myös öisin. Mereltä tultiin ja sinne lähdettiin vuorovesitaulukoiden mukaan eikä suomalaiseen tapaan lähinnä kellon mukaan. Valtaosa veneistä oli yli 40-jalkaisia ja kaikilla oli keulapotkuri, jota myös käytettiin. Pitkin yötä kuului lähes jatkuva surina ja sirinä keulapotkureiden piiskatessa vettä satama-altaassa.

Sininen Finngulf 391 Nayo irrottautui Melinan kyljestä parin päivän yhteiselon jälkeen ja jatkoi matkaansa Hollannin rannikkoa alaspäin. Jo seuraavana yönä valkoinen Finngulf 391 Paidia kiinnittyi vuorostaan kylkeemme ja tapasimme Villen miehistöineen paluumatkalla Karibialta. Paidia lähti vuosi sitten samanlaiselle Atlantin kierrokselle, joka meillä on vasta alullaan. Yhteisen aamupuurohetken aikana saimme hyvän tietopaketin heidän kokemuksistaan eri kohteista ja veneen tekniikkaan ja huoltoon liittyvistä yksityiskohdista. Samalla ostimme heiltä vasta kerran Atlantin ympäri kiertäneet kartat koko loppumatkaamme varten, samoin ison nipun lähinnä Karibian valtioiden vieraslippuja. Samalla ilmeni, että Suomesta ostamamme Englannin vieraslippu oli väärä. Oikea on punapohjainen "red ensign", mutta sekin saatiin Villeltä, joten oma vain Englannin kuningattaren käyttöön tarkoitettu versio jää varmaan jatkossakin käyttämättä.

Olimme saapuneet Den Heldriin tiistaina ja "vihdoin" lauantaina iltapäivän lopulla pääsimme myötävirrassa jatkamaan matkaa. Vastainen tuuli ja myötävirta muodostivat ensimmäisen viiden mailin ajan varsinaisen pyörrevirran, jossa venettä piti ohjata oikein kaksin käsin. Sitten veden syvetessä tilanne rauhoittui ja saimme hienon iltapurjehduksen (kun nyt kryssistä tykkää) 42 merimailin päässä olevaan Ijmuideniin. Perille saavuttiin kello 22, jolloin näinkin etelässä oli vielä aivan valoisaa.

Ijmuidenissa oli valtavan kokoinen satama-allas, johon mahtui varmasti 1000 venettä. Venesatamat ovat yleensä ison kauppasataman yhteydessä, jolloin sataman suulla pitää ensin ottaa yhteys VHF-puhelimella port controlliin ja pyytää lupa saapua satamaan. Usein jonkun ison rahtilaivan saapuminen tai lähteminen pakottaa odottamaan sataman ulkopuolella. On todella ymmärrettävää, että iso laiva, ahdas satama-alue, pari avustavaa hinaajaa ja voimakkaat vuorovesivirrat muodostavat yhtälön, johon ei tarvita mukaan yhtään huvivenettä ihmettelemään mistä löytyy huvivenesatama. Port controllin luvan jälkeen ajetaan sataman läpi varsinaiseen venesatamaan, jossa taas toisella VHF-kanavalla otetaan yhteys harbour masteriin, joka vuorostaan ilmoittaa, mihinkä paikkaan vene pitää sijoittaa. Kaikki toimintaohjeet löytyivät veneraamatusta nimeltä Reeds Nautical Almanac 2005, jossa luettavaa on yli 1000 sivua. Meillä oli myös 500-sivuinen Cruising Almanac 2005-2006, joten näiden todella välttämättömien opusten perusteella pyrimme toimimaan aina ohjeiden mukaan. VHF-liikenteen seuraaminen vahvisti, että yleensä kaikki muutkin noudattivat ohjeita ja määräyksiä tarkasti.

Ijmuidenin satama tarjosi kaikki palvelut pesukoneita myöten, joille myös löytyi käyttöä. Tosin tällä kertaa förstin ammattitaidolla. Muuten rannan reuna oli täynnä hotelleja ja muita rantaresortteja, ei mitään viehättävää kylää. Seuraavana iltapäivänä oli taas hyvä myötävirta tarjolla, joten kokka suunnattiin kohti noin 30 mailin päässä olevaa Scheveningeniä.

Joskus sanotaan, että "jos Suomen saariston kivikossa pystyy navigoimaan, pystyy missä vaan". Kyllä nämä Pohjanmeren ja Englannin kanaalin matalat vedet, alati paikkaa vaihtavat hiekkapankit, voimakas vuorovesi ja usean solmun virrat ovat vähintään yhtä haastavia navigaattorille. Vuorovesitaulukoiden lukeminen ja laskeminen oli tehtävä oikein kynän ja paperin kanssa, ja silti välillä oli muutama solmu vastavirtaa vaikka odotimme päinvastaista. Miten entisten vuosisatojen aikana purjelaivat pystyivät näillä vesillä navigoimaan? Ei ollut satelliittipaikannusta, ei elektronista karttaa paikkatiedolla, ei tutkaa, ei moottoria, ei edes goretexia. Lukematon määrä hylkymerkintöjä merikartalla kertoo vastauksen.

Vuoroin vieraissa. Nyt vuorostaan Nayon kylki tarjosi Melinalle paikan Scheveningenin sisäaltaassa, joka täyttyi illan kuluessa lähes umpeen. Satamamestari järjestelikin veneitä koko illan saadakseen kaikille tarvitsijoille sopivan paikan. Veneiden käsittelytaito näyttäisi olevan näillä vesillä myös huomattavan hyvä. Kipparit sijoittivat veneitään varsin taitavasti hyvinkin pieniin rakoihin ja näillä vesillä niin tyypillinen kylkikiinnitys toisen veneen viereen sujui elegantisti.

Yöllä sitten alkoi varsinainen jytinä, kun raju ja pitkään kestänyt ukkonen iski päälle. Taivas loimusi jatkuvista salamista, vettä tuli paloruiskusta ja tuuli ravisteli takilaa kovimmillaan 21 metriä sekunnissa. Punkassa peiton alla siunailimme onnea olla satamassa kuudella köydellä kiinni. Aamulla ukkonen jatkoi matkaansa, mutta sade ja tuuli jäivät. Kippari puki huolella goretexit päälle, veti lippiksen syvälle päähän, hupun vielä kireälle ja kävi nostamassa perälipun. Ja sitten vaan nopeasti takaisin sisään. Seuraavaksi matkaa jatkoi sade, mutta tuuli jäi edelleen puhaltamaan lähes myrskylukemissa.

Pieni iltapäiväkävely Scheveningin upealla rantabulevardilla osoitti, että enää vain tosimiehet lähtevät ulos merelle. Nämä kaverit olivat mustiin kumipukuihin pukeutuneita parikymppisiä surffareita, joille rantaan murtuvat aallot ja 20 sekuntimetrin tuuli antoivat sellaista kyytiä, että menon katselukin hengästytti aikuisnäköistä.

Seuraava päivä valkeni sentään aurinkoisena ja tuulikin oli jo laantunut alle 10 metriin. Siis oivallinen päivä tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Nyt rantabulevardi täyttyi ihmisistä, oli auringonottajaa, oli jollapurjehtijaa, oli surffareita, oli jopa uimareita. Huikeinta menoa tarjosivat kaverit, joilla oli alla pieni lainelauta ja "moottorina" noin 30 metrin korkeudessa liehuva patjavarjo, jota vetolangoilla pystyi ohjaamaan. Tuuli kiskoi pientä liitovarjoa taivaalle ja kaverit toisessa päässä lähinnä lensivät veden pinnassa, isoista aalloista saivat vielä hyvän hyppyalustan tehdä muutamia voltteja ilmassa. Vauhtia oli varmasti 30 solmua. Voi kun tuollaisia olisi ollut 40 vuotta sitten, pohti kippari hiljaa mielessään.

Seuraavana aamuna lähdimme yhdessä Nayon kanssa jatkamaan matkaa kohti Vlissingenia, joka on Hollannin eteläisimmällä saarella vähän ennen Belgian rajaa. Valtaosa matkasta oli pystykryssiä isossa ja sekavassa aallokossa ja matalassa vedessä. Onneksi keulaan oli illalla vaihdettu kolmonen, jolla luoviminen ykkösreivatun ison kanssa oli melkein mukavaa. Vettä tuli merestä ja taivaasta, keulakansi oli kuin sukellusveneessä. Ankara sade vei välillä näkyvyyden melkein kokonaan ja försti vahti tutkalta ja karttaplotterilta menoa hiekkapankkien välissä ahtailla väylillä. On tämä nykyaika sentään poikaa! Noin 10 tuntia lähdön jälkeen saavuimme Vlissingenin pieneen satamaan, johon piti ajaa sulkuportin kautta. Märkää matkaa oli kertynyt 68 mailia kun kiinnityimme ystävällisen ranskalaisveneen kylkeen. Samalla alkoi taas ukkostaa ja sadella, lämpötila oli +12 C. Päivän kestänyt kovahko kryssi ei ollut myöskään parantanut förstin kylkeä, päinvastoin.

Itse Vlissingenin pieni kaupunki jäi näkemättä, sillä satama oli melko kaukana ja ilmakaan ei suosinut pyöräilyä. Kippari kävi kuitenkin astumassa jaloillaan laiturille, joten kai sitä voidaan maissa käyntinä pitää.

Alankomaiden vieraslipulla näimme neljä eri satamaa, joista Scheveningen oli ehdottomasti paras. Täysin suojaisa satama, kiva kaupunki, huikea rantabulevardi täynnä erilaista tapahtumaa. Suosittelemme!

Kaikki kuvat © Liukkonen.