Vlissingen - Dieppe 7.-10.7. 2005

Vlissingen 7.7. • Zeebrugge 8.7. • Calais 9.7. • Dieppe 10.7.

Julkaistu: 30.06.2005

9.7.2005 Calaisin vierasveneitä kokojärjestyksessä.

Förstin ensimmäinen avotuulipurjehdus alkoi Vlissingenista kohti Belgian Zeebruggeä. Matkaa oli 21 mailia ja aikaa kului alle kolme tuntia. Siis varsinainen "päiväpurjehdus", jota piristi ison reivausharjoitukset. Tuuli toi ja virta vei vauhdilla, parhaimmillaan 10 solmua. Zeebruggen sataman ulkoaltaassa saimme ison hätäisesti alas ennen kuin valtamerikonttilaiva peitti auringon. Pari satamahinaajaa pörräsi laivan ympärillä ja Melina yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Hyvin me kaikki sinne kuitenkin mahduimme. Huvivenesatama löytyi helposti aivan sataman perukasta ilman waypointtia. Reedin raamatussa varotellaan eksymästä isoon satamaan ja siellä on annettu reittipistekin aivan venesataman eteen.

Venesatamaa isännöi Belgian Kuninkaallinen Pursiseura, joka oli perustettu 1863. Sataman vieraspaikat olivat satamamestarin silmien alla ja palvelut vieressä. Erinomainen satama. Illalla lähdimme kylille ja patikoimme ensin Zeebruggen asemalle, josta huristelimme paikallisjunalla 20 kilometrin päähän Bruggen kaupunkiin. Taas apostolit alle ja kohta saavuimme Bruggen vanhaan keskustaan, joka on yksi UNESCON maailmanperintökohteita. Viileä, harmaa ja ajoittain sateinen ilmakaan ei pystynyt estämään ihastumasta tähän ainutlaatuiseen miljööseen, jossa erilaiset kirkot, luostarit, kanavat, puistot ja ikivanhat asuinrakennukset muodostavat kauniin ja harmonisen kokonaisuuden. Alueen reunamilla löytyi kymmeniä ja kymmeniä viehättäviä ravintoloita, jotka pääosin huonon sään takia olivat melkein tyhjiä. Belgialaisten työhevosten kavioiden rytmikäs kopina kaikui talojen seinistä niiden vetäessä tyhjiä turistivankkureita kapeilla kujilla. Kerta kaikkiaan näkemisen arvoinen paikka. Kävimme tietysti pienessä belgialaisessa suklaapuodissa ostamassa lajitelman tätä maailmankuulua herkkua. Iltajuna kuljetti meidät takaisin Zeebruggeen ja 40 minuutin kävely palautti väsyneet matkailijat sataman rauhaan.

Zeebrugge jäi Belgian ainoaksi satamaksi, sillä aamuvarhaisella lähdimme kohti Ranskan maata ja Calaisin satamaa, jonne matkaa oli melkein 70 meripeninkulmaa. Tuuli oli edellispäivien tapaan luoteen ja koillisen välillä, joten avotuulipurjehdus jatkui suuntana lounas. Reititimme matkan rannikosta vähän kauemmaksi, jotta saisimme syvempää vettä alle ja siten välttäisimme jyrkän aallokon. Välillä saimme myötävirtaa ja kuuden tunnin päästä taas vastaista. Aallokko oli enimmäkseen sekavaa ja rullasi venettä edestakaisin. Vajaa 12 tuntia myöhemmin saavuimme Calaisin satama-altaaseen 68 mailin matkan jälkeen.

Varsinainen huviveneiden satama-allas on sulkuportin takana ja sinne sisäänajo on mahdollista vain ylävedellä +/- 2 tuntia. Me saavuimme satamaan pari tuntia liian myöhään, joten otimme yhden altaan edessä olevista poijuista, jotka ovat tarkoitetut sisäänpääsyä odottaville veneille. Yöllä jossain nousuveden vaiheessa poijualueelle muodostui melkoinen swelli, joka keinutti venettä kuin jättiläinen kehtoa, hyvä että punkassa pysyi. Aamulla viiden jälkeen portti aukeni ja ajoimme sisään suojaiseen altaaseen. Muutama tunti rauhallista unta ja johan kaupunki kutsui.

Calais osoittautui aika nukkavieruksi kaupungiksi. Pari hienoa virallista rakennusta ja kaunis kukkaistutus liikenneympyrässä olivat parhaat palat. Iltapäivä kuluikin veneen huoltotehtävissä. Kansi ja styrpuurin kylki hohtavat nyt valkoisena, maston porrasaskelman kiinnitys on taas kunnossa ja spinnupuomien kiinnityspisteet on muutettu parempaan paikkaan. Kyllä sitä taas kelpaa lähteä eteenpäin.
Sunnuntai 10.7. valkeni harmaana ja sumuisena. Vähän tihutti vettä ja lämpötila oli aamulla hädin tuskin 10 astetta. Tuuli oli edelleen pohjoisen puolella, joten menohalut voittivat ankean säätilan. Ajoimme aluksi pelkällä keulalla förstin istuessa tutkavastaavana. Näkyvyys oli olematon ja oma reittimme kulki läpi Calais-Dover kapeikon, missä on melkoisen runsas laivaliikenne. Ei kuitenkaan odotustemme mukainen. Samanlaista se on Helsinki-Tallinna välillä, 20-30 laivaa kerrallaan näkyvissä. Nyt tosin vain pari näkyvissä ja loput tutkalla.

Pikkuhiljaa ilma vähän kirkastui ja iltapäivällä näkyi jo aurinkoa ohuen pilvipeitteen takaa. Tuuli voimistui koko ajan ja mekin olimme nostaneet pahimman sumujakson jälkeen ison ja jalustaneet genuan puomilla virsarille. Meno alkoi muistuttaa oikeaa lomapurjehdusta. Tuuli takaa, myötävirta, lämpöä jo +20 C ja kurssi suoraan kohti Dieppeä. Aallokon kasvaessa saimme pari hyvää surffia, lokin max speed oli 11,4 solmua, pitkät jaksot etenimme 9 solmun vauhdilla. Aivan Dieppen sataman suulla tuuli hyytyi ja viimeinen kolme mailia kesti melkein tunnin. Tasan 12 tuntia lähdön jälkeen illalla kello 18 ajoimme sisään Dieppen satamaan, jossa paikallinen harbour master ilmoitti sataman olevan aivan täynnä, mutta osoitti sitten meille paikan ison sveitsiläisveneen kyljestä aivan sataman perukasta. Päiväpurjehdusta kertyi 76 merimailia, ja melkein kuin itsestään.

Dieppen satamassa vuorovesi oli noin 8 metriä, joten alavedellä maisemat olivat hyvin erilaiset. Sataman reunalta katsottuna kyseessä on jyrkkäseinäinen allas, jossa veneet kelluvat syvällä alhaalla. Itse kaupunki oli melko viehättävä ja elävän oloinen. Rantaravintolassa neljän ruokalajin menu maksoi vaivaiset 17 euroa, ei ihme että paikallisetkin syövät usein ilta-ateriansa ulkona ravintolassa.

Satamamaksut ovat tasaisesti kasvaneet latitudin pienentyessä. Kaiholla alkaa muistella alle 8 euron öitä kun Dieppessä satamamestari oli tyytyväinen vasta 40 euron kohdalla. Mitähän yö maksaa Välimeren reunassa?

Kaikki kuvat © Liukkonen.