MELINA ATLANTIC CIRCUIT 2005-2006:   MIEHISTÖN JA VENEEN ESITTELY   |   LOKIKIRJA   |   REITTI

ARC 2005: 3. viikko - 3.12.-9.12.2005

Atlantic Rally for Cruisers

Päivitetty: 10.12.2005/11.12.2005

06.12.2005 Trooppinen ukkosmyrä pyyhälsi ylitse.

Lauantaina 3. joulukuuta Atlantin juhlaviikot jatkuivat. Päivällä kello 15 gps-lokin numerot näyttivät 2000 tehtyä merimailia ja viisi tuntia myöhemmin DTF eli etäisyys maaliin oli tasan 1000 mpk. Illan pimetessä laskimme spinnun, latasimme genuan puomille ja laitoimme automaattiohjauksen töihin. Tuntia myöhemmin aloitimme juhla-aterian istumakaukalossa. Melina kiiti risteilynopeudella 9 solmua helminen puikoissa lähes täydellisessä pimeydessä. Kolmen ruokalajin illallinen tuntui ylelliseltä. Me vain istuimme ja nautimme kuin parhaat risteilyvieraat.

Sunnuntai aamusta tuuli oli jo kympin korvilla, joten kiskoimme ylös puolentoista unssin spinnun. Jatkoimme länteen kevyesti leikkaillen. Ruorimies ajoi spinnua, joten skuuttien jatkuva grindaaminen jäi vähiin. Vaikutti vähän herraskaiselta kisailulta. Illan suussa huomasimme spinnun alahelmassa pienen aukon saumassa, jota vahdimme koko valoisan ajan. Ilta-aterian jälkeen försti kaivoi ompeluvälineet esiin ja teki siistiä tikkiä paneelin saumaan tunnin verran. Taas oli 146 neliötä nailonia valmiina tositoimiin. Jatkoimme kahdella kansivahdilla päivällä ja yöksi helmisen kaveriksi riitti yksi. Maanantai jatkui lähes samanlaisena. Kaunis kuuma päivä, aallokko varsin matala ja tasainen, spinnu veti kauniisti. Spinnun helman toistuvat kosketukset rullattuna olevaan genuaan johtivat kuitenkin siihen, että illalla oli taas pari uutta saumaa auki. Taas tuli pienille käteville käsille töitä. Nekin tunnit olivat pois förstin lepoajasta.

Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta sää muuttui radikaalisti. Aamun valjetessa oli harmaata ja tummat pilvet kiitivät taivaalla. Ennen aamupalaa saimme ekan näytteen. Tuulta tuli hetkessä 15-17 metriä ja heti perään taivaallinen oras näytti millaisella paineella vettä pystyy laskemaan. Vene sai perusteellisen makeavesihuuhtelun, josta olimme hyvin tyytyväisiä. Teimme heti yhden reivin ja koko päivän jenni veti virsiä. Illalla teimme vielä kakkosreivin isoon, eikä turhaan. Tuulta riitti ja maininki kasvoi nopeasti. Siitä huolimatta vietimme hienon isänmaallisen päivän. Salonki oli koristeltu kauniin sinisin nauhoin, pieni Suomen lippu liehui salongissa ja kasetilla soi porilaisten marssi ja Kareliasarja. Lounaaksi nautimme hernekeittoa ja illallisella oli poronkäristystä. Illallisella nostimme maljan niille miehille ja naisille, joiden ansiosta emme parhaillaan purjehtineet Rusgulfilla. Yöllä vahti lähinnä roikkui spreikkarin tukikahvassa ja ihmetteli huimaa menoa. Melina alkoi surffailla kasvaneessa aallokossa. Helmisen uusi enkka oli 12,3 solmua.

Päivittäiset positioraportit kertoivat meidän olevan edelleen luokkamme kärkivene. Se vaan lisäsi vauhdin nälkää. Päätimme ajaa yötkin kahden hengen vahdeilla, joten pystyimme pitämään enemmän neliöitä esillä. Keskiviikkona tuulen erikoistarjous jatkui; kaksi yhden hinnalla. Ennusteet lupasivat 15-20 solmua, mutta me saimme 15-20 metriä. Päivämatkat alkoivat olla huimia; 190 mpk, 196 mpk ja 201 mpk. Maalilinjaa edeltävä vuorokausi tuotti 211 merimailia. Eikä tässä kaikki. Jukka sai ruorissa elämänsä kiksit torstaina; Melina latasi gps-lokin muistiin max speed arvon 18,3 solmua! Sen jälkeen 12-13 solmua tuntui kovin kesyltä. Tässä vaiheessa meillä oli isossa kaksi reiviä ja keula kolmanneksen rullattuna puomilla.

Matka maaliin lyheni vauhdilla ja merimailit alkoivat olla ymmärrettäviä. Nyt oli jäljellä matkaa saman verran kuin Köpiksestä kotiin, sitten Espoo - Christiansö väli ja ihan lopuksi oli Skrubarilta Haukilahteen. Viimeinen vuorokausi oli tiukka. Aallokko kasvoi sellaiseksi, että Sipoonselän "vaarallinen" ristiaallokkokin alkoi tuntua kesyltä. Muutaman kerran jäimme killerin alle, joka käänsi veneen melkein poikittain. Heti perään seuraava aaltovuori kaatui kylkeen ja kallisti venettä ainakin 40 astetta, koska koko sivukansi oli pinnan alla ja puomin pää syvällä meressä. Sieltähän se Melina nousi ja jatkoi taas vauhdikasta menoa. Kaikki kannella olleet saivat kunnon merivesihuuhtelun. Onneksi olimme koko ajan turvavaljaissa kiinni, joten mereen putoamisen vaaraa ei ollut. Teimme kuitenkin yöksi vielä kolmosreivin, jotta välttäisimme pimeässä yössä vastaavat tilanteet. Koko viimeisen yön olimme kaikki kannella. St. Lucian valot tulivat näkyviin 30 mailia ennen maalia. Vähän väliä saimme tiukkoja puuskia, jotka olivat kuin potku persuksiin. Melina syöksyi eteenpäin pimeään ja me pidimme kauhukahvoista kiinni. Ennen maalilinjaa teimme vielä jiipin ja otimme puomin pois. Se oli Jukalle märkä keikka keulakannella. Viimeinen maili vaati eniten huutoa. Maalilinja näkyi keskellä yötä luvattoman huonosti eikä edes vastannut purjehdusohjeen kuvausta. Försti istui sisällä karttaohjelman ääressä ja huusi ohjeita suunnasta ja kapu huusi ohjeita purjeiden trimmauksesta. Rannan sadat valot ja maalilinjan vieressä pimeänä olleet ankkuroidut veneet muodostivat sellaisen sekasotkun, että se taisi olla koko kisan vaikein hetki. Mutta siitäkin selvittiin. Torstaina 8. päivä joulukuuta kello 23.32.23 Melina ylitti maalilinjan.

Satamaan ajo tropiikin pimeässä yössä oli vielä vaativa juttu rannan satojen valojen häikäisyssä. Tässä kohdassa ARC:n järjestäjät olisivat voineet panna yhden kumiveneen eteen luotsiksi. Nyt matelimme kapeasta aukosta sisälle satamalahteen, jossa oli iso joukko veneitä ankkurissa ilman mitään valoja. Löytyihän se paikka A 7 lopulta ja tunti maaliin tulon jälkeen Melina oli kuudella köydellä kiinni. Ympärillä oli isoja veneitä, vain isoja. Me olimme silloin sataman pienin ARC-vene. Puoli tuntia myöhemmin viereemme kaarsi iso Hanse, joka purjehti Venäjän lipulla. Tämän maaottelun pieni Suomi voitti kirkkaasti.

Laiturilla meitä odotti korillinen tropiikin hedelmiä ja pullo rommia. Käteen lyötiin vielä kylmän helmeilevä rommipunssi steelband musiikin soidessa. ARC:n virallisten tervetuliaissanojen jälkeen istahdimme sitloodaan rauhoittumaan. Nyt oli vuorossa GT kaksilla perunoilla. Tähän loppui myös kapun melkein kolme viikkoa kestäneet Atlantin valkaisuviikot.

Nostimme maljoja, halasimme toisiamme, pidimme pieniä puheita merestä, kisasta, ystävyydestä. Olimme väsyneitä, mutta onnellisia. Eräs suomalainen purjehtijapersoona kävi ennen ARC:n lähtöä Las Palmasin laiturilla kyselemässä Melinan miehistöstä. Kuultuaan miehityksen olevan kaksi pariskuntaa oli kommenttina tullut: "Tulette vielä riitelemään keskenänne." Silloin se melkein loukkasi meitä, nyt vain nauroimme. Me olimme edelleen hyviä ystäviä, yhtään riidan poikasta ei saatu edes aikaan. Päinvastoin koimme, että pitkä ja melko vaativa reissu oli vain lujittanut ystävyyttä ja opettanut meitä kaikkia ymmärtämään itseämme ja toisiamme paremmin. Olimme erityisen iloisia ja onnellisia siitä, että emme kokeneet mitään loukkaantumisia, mitä nyt kaikilta löytyi kukertavia mustelmia. Melina kesti reissun loistavasti. Finngulfin lupaus "solid performance" piti täydellisesti paikkansa. Meillä ei hajonnut mitään. Kaikki toimi täydellisesti. Ainoa selvä kuluma löytyi spinnupuomin alagaijasta, joka menee nyt vaihtoon. Kyllä Feel Good on hieno vene.

Jukka ja Hanna olivat tuoneet mukanaan suuren joukon erilaisia pikkujutskia, jotka ilahduttivat meitä eri juhlahetkinä. Nyt aluksen varusteisiin kuuluu tonttulakkeja, koristenauhaa, Suomen lippuja, prinsessakruunu, Tuntematon sotilas videoleffa ja vaikka mitä. Nämä pienet mukavat hetket ilahduttivat meitä suuresti. Joulukalenterin olemme avanneet joka aamu.

Lokiin kertyi matkaa melkein 3100 meripeninkulmaa. Aikaa kului 18 vuorokautta 14 tuntia 32 minuuttia ja 23 sekuntia. Keskinopeutemme oli lähes seitsemän solmua. Olimme oman luokkamme ensimmäinen vene maalissa ja 52. vene koko fleetistä, jossa oli 230 venettä. Lopulliset tasoitetut tulokset selviävät vasta viikon kuluttua, koska merellä on vielä suurin osa veneistä. Uskomme olevamme palkintosijoilla, mutta eipäs nyt nyljetä karhua ennen kaatamista. Vielä on yksi jännittävän odotuksen viikko edessä.

Kaikki kuvat © Liukkonen.

ARC 2005

Melinan päivittäistä matkaa voi seurata suoraan ARC:n sivuilta (www.worldcruising.com/ARC), josta löytyy mm. venevalikko. Melinan päivittäinen sijainti ja edellisen vuorokauden eteneminen kirjautuu web-sivuille kerran vuorokaudessa. ARC:n lähtöä voi seurata myös suorassa lähetyksessä osoitteessa www.palmasport.es