Brest - La Coruna 20.-22.7.2005

Brest 20.7. • Biskaja 21.7. • La Coruna 22.7.

Päivitetty: 05.08.2005

14.07.2005 Cherbourg, Tall Ship meininkiä.

Aivan Brestin laivastosataman edessä on Chateau de Brest, jossa sijaitsee paikallinen merimuseo. Olemme aina yrittäneet tehdä kiertokäynnin eri satamissa löytämiimme merimuseoihin ja mikä ettei myös Brestissä. Paikallisbussi lähti suoraan venesataman edestä ja 15 minuutissa olimme hienon linnoituksen juurella, jonka alun perin roomalaiset olivat perustaneet jo joskus 300 -luvulla. Muutama tunti vierähti vaivatta tutustuessamme merimuseon nähtävyyksiin, jotka kertoivat merenkulun kehityksestä muutaman tuhannen vuoden ajalta. Hieno paikka.

Loppupäivän kippari käytti Biskajan ylityksen huolelliseen valmistautumiseen. Alku- ja loppupäähän piti mittailla reittipisteitä ja samalla pohtia varasatamia, mikäli meille tulisi pakottava syy poiketa suunnitellulta reitiltä. Seitsemällä waypointilla syntyi reitti Brestin venesatamasta La Corunan venesatamaan. Pisteet syötettiin kahdelle eri gps-navigaattorille ja piirrettiin myös reitiksi kahdelle eri tietsikalle. Vuorovesitaulukot tuli luettua varmaan kolmeen kertaan; ylävesi seuraavana aamuna kello 5, joten hyvä aika lähdölle olisi kuuden jälkeen. Muutama tovi ellei suorastaan kotvanen vierähti säätietojen keräämisessä ja analysoimisessa. Illansuussa tankkasimme satamassa vielä tankit täyteen vettä ja polttoainetta. Försti oli parin päivän ajan kantanut selkä väärällä provianttia, joten me pystyisimme viettämään merellä vaikka viikon. Kaikki alkoi olla valmista, ei muuta kuin unta palloon.

Keskiviikkona 20.7. heräsimme viideltä. Olimme molemmat aika väsyneitä, sillä jostain syystä uni ei oikein ollut tullut ja loppuyökin meni vähän väliä herätessä. Ettei vaan ollut matkakuumetta? Aamun kajo voitti yön pimeyden ja kunnon aamiaisen jälkeen hämärässä kello 6.30 aloimme irrotella köysiä. Tuulta oli pari metriä nokasta eli lännestä ja Volvo puski meitä ensimmäiset pari tuntia ulos avoimelle merelle. Tuuli alkoi nopeasti viritä vajaaseen kymmeneen metriin ja vakiintua länsi-lounaaseen. Nostimme ison ja laitoimme siihen heti kättelyssä 1-reivin, 135 % rullagenuan läväytimme kokonaan auki, ja ei muuta kuin menoksi. Chausse de Seinen länsipoijun suunta oli 229 astetta, joten muutama vekki piti ottaa. Atlantin maininki oli melko pitkää, mutta ajoittain vallitseva aallokko ja maininki tulivat eri suunnista, joten vähän oli märkää menoa. Puolen päivän aikaan, kun lokissa oli 34 mpk, oli länsipoiju kierretty ja saimme hieman avata seilejä, sillä kurssi La Corunan edustalle oli 207 astetta. Matkaa sinne oli jäljellä noin 320 merimailia. Iltapäivän lopulla tuuli alkoi kiertyä luoteeseen, joka sopi meille erinomaisesti. Reivi meni purkuun ja sen jälkeen jatkoimme iltamyöhään hyvää menoa melkein seitsemän solmun keskinopeudella. Illan pimetessä tuli 100 merimailia täyteen ja vettäkin oli kölin alla jo 1000 metriä, joten maininki oli muuttunut vallan mukavaksi. Valitettavasti tuuli kiertyi täysin taakse ja vielä heikkeni, joten Volvo joutui tarjoamaan luotettavaa kyytiä yön pimeimmän ajan.

Vuorottelimme neljän tunnin jaksoissa siten, että vahdin vaihtuessa olimme molemmat tunnin verran yhtä aikaa ylhäällä. Se aika käytettiin syömiseen, navtexin lähettämien uusien säätietojen arviointiin ja purjemanööverien tekemiseen. Täten vapaavahdille jäi kolmisen tuntia aikaa levätä, yleensä siitä ajasta pari tuntia oli kunnon unta.

Kippari nukkui autuaasti Volvon hurinassa, kun försti avasi taas keulan ja sammutti koneen neljän jälkeen aamuyöstä. Tuuli oli kiertynyt pohjoisen kautta koillisen puolelle, joten jiipin jälkeen saimme keulan puomille. Ensimmäisen vuorokauden aikana matkaa kertyi 160 meripeninkulmaa. Koko aamupäivän nautimme mukavasta avotuulipurjehduksesta, autopilotti ohjasi väsymättä ja vahti sai keskittyä dekkarin lukemiseen. Puolen päivän aikaan tuuli navakoitui ja samalla aallokko oli kasvanut jo lievää kunnioitusta herättäväksi. Päätimme taas vahdinvaihdon yhteydessä laittaa isoon 1-reivin, jotta automaatin olisi helpompi pitää kurssi vakaana. Suomessa juuri ennen lähtöä asennettu uusi autopilotti on tyypiltään Raymarinen Smartpilot 7001+, jossa käytimme responssiarvona 1 - 3, jotta laitteen sähkönkulutus olisi mahdollisimman pieni. Iso aallokko ja maksimipurjeet vaatisivat joko manuaaliohjausta tai autopilotin säätämistä nopeampaan reagointiin, joka siis veisi enemmän sähköä.

Iltapäivää piristi pariinkin otteeseen delfiiniparven saapuminen veneen ympärille. Niiden sulavat liikkeet ja leikittely aivan veneen vieressä on aina yhtä ihastuttavaa katsottavaa. Suurin ongelma on valokuvauksen vaikeus; juuri kun saa kameran suunnattua delfiiniin, se jo vaipuu pinnan alle ja nousee toiselta puolelta esille.

Illan pimetessä vauhtia oli edelleen 7 - 8 solmua. Tuuli oli kiertynyt lisää itään päin, joten otimme puomin pois ja saimme keulan vetämään juuri ja juuri noin 120 asteen tuulikulmalla. Hetken pohdimme ison lisäreivausta. Toisaalta nyt ei ollut mitään ongelmia. Toisaalta, jos tuuli vielä lisääntyisi, olisi 2-reivi tervetullut helpottamaan autopilotin ohjaustyötä. Silloin taas pitäisi vapaavahti herättää, jolloin hänen lepojaksonsa jäisi entistä lyhyemmäksi. Päätimme tehdä isoon toisenkin reivin ja otimme samalla keulaa viisi kierrosta sisään. Lopputulos oli erinomainen, vauhti putosi 0,2 solmua, vene oli erittäin vakaa ja automaatti ohjasi lähes suoraa kurssia. Tosin jouduimme ajamaan noin 10 astetta oikeaa kurssia ylemmäksi, jotta keula pysyi vedossa, mutta sen tuoma matkan pidennys ei meitä häirinnyt. Pääasia pitkän matkan purjehduksessa on se, että miehistö pysyy virkeänä ja eteneminen on leppoisaa. Näin siis teoriassa, kunnes horisontissa tulee näkyviin toinen vene ajamassa samaan suuntaan. Silloin käytäntö voittaa teorian; reivit menevät purkuun ja vahti alkaa ajaa käsin yrittäen pitää veneen maksimivauhdissa kaiken aikaa. Nyt horisontti pysyi kuitenkin autiona, joten leppoisampi meno jatkui koko yön.

Aamulla korjasimme kurssin suoraan kohti La Corunaa ja saimme keulan taas puomilla vetämään hyvin. Samalla 2-reivi purettiin ja muutamaa tuntia myöhemmin meillä oli jo täydet purjeet. Puolen päivän aikaan sataman aallonmurtaja näkyi jo kiikarilla ja vähän ennen yhtä kaarsimme sen taakse sileään veteen purjeiden laskuun. Vielä viimeinen maili koneella uuteen huvivenesatamaan (Nueva Darsena de La Marina) ja Biskaja oli ylitetty. Matkaa kertyi 364 meripeninkulmaa ja aika satamasta satamaan oli 55 tuntia. Biskaja oli meille lempeä tarjoten nopean ylityksen varsin siedettävissä olosuhteissa.

Vaan mikä meitä odottikaan satamassa. Ystävämme Nayo oli saapunut rantaan vain seitsemän tuntia aikaisemmin. Erosimme heistä Calaisissa 12 päivää aikaisemmin ja heidän reittinsä oli kulkenut Englannin etelärannikon ja Guernseyn kautta tänne. Hyvä, että saimme köydet kiinni, kun jo kuohuviinipullot poksahtelivat auki.

La Coruna on Espanjan luoteiskulmassa ja on Galician maakunnan suurin kaupunki. Se on rakennettu kapealle niemelle, jonka pohjoispuolelle aukeaa Biskaja ja eteläpuolella on laaja suojaisa lahti. Paikkakunta on täynnä historiaa. Aivan sataman vieressä on Castelo de San Anton, jossa nykyisin on La Corunan arkeologinen ja historiallinen museo. Sataman puolustuslinnakkeen ensimmäinen vaihe rakennettiin 1500-luvulla ja uusi ylempi kerros 1700-luvulla. Myöhemmin se on toiminut vankilana vuoteen 1960 asti ja korjausten jälkeen se on toiminut museona vuodesta 1968.

Niemen toisella puolella on vielä vanhempaa historiaa. Herculesin Torni on maailman vanhin majakka; se on ainoa antiikin ajan majakka, joka on jäljellä tänä päivänä. Se on ollut samassa paikassa, samoilla perustuksilla, saman näköisenä ja samassa tehtävässä viimeiset 2000 vuotta. Kuinka monta laivaa se onkaan ohjannut oikeaan suuntaan näiden vuosien aikana?

Vietimme La Corunassa useita päiviä, osittain halusta nähdä kaupunki ja sitä ympäröivä Galician maakunta kunnolla, osittain sään huononemisesta johtuen. Atlantin matalapainetehdas oli taas takonut uuden 1000-millibaarisen tuomaan etelän puoleisia tuulia parhaimmillaan 15-17 metrin voimalla. Satamassakin mastot kalkattivat ja tuuli painoi Melinaa suoraan sivulta laiturin kylkeen. Veneen 10 fendarin lisäksi olimme Hollannista ostaneet vielä ison pallofendarin, joka on osoittautunut oikein hyväksi varusteeksi. Siihen kelpaa nojata vähän kovemmassakin tuulessa. Ajatus Biskajasta tuntui melkein pelottavalta. Voi niitä raukkoja, jotka juuri nyt taapertavat merellä kohti La Corunan sataman suojaa.

Maanantaina 25.7. päätimme vuokrata auton ja lähteä tutustumaan Santiago de Compostelaan. Kippari käveli aamusta Europcarin toimistolle, jonka ovea oli kolkuttanut jo sunnuntaina turhaan. Mutta sama juttu, ovi pysyi kiinni vaikka aukioloajat kertoivat liikkeen aukeavan maanantaisin klo 9. Sama toistui myös Aviksen toimiston edessä. Paikallinen taksikuski kertoi syyn: Fiesta! Kipparin englanti ja taksikuskin espanja sisälsivät sen verran yhteisiä sanoja, että niillä selvisi autonvuokrauksen onnistuvan maanantaina vain lentokentän toimistoista. No sinne sitten, auto piti saada kun niin oli päätetty. Sittemmin kävi ilmi, että kaikki muutkin paikat olivat kiinni, siitä vaan ei kerrottu missään esitteissä eikä edes kauppojen ovissa ollut tiedotetta asiasta.

Taksi 7 kilometrin päähän kentälle maksoi 15 euroa ja pieni tila-auto Nissan Almeida ilmastoinnilla vuorokaudeksi reilut 100 euroa. Santiago de Compostela on tunnettu pyhiinvaelluskohde, jonne ihmiset kävelevät, pyöräilevät tms. ikivanhaa reittiä pitkin. Kaupungin vanha luostarikeskus on vaikuttava paikka, jossa on toinen toistaan upeampia kirkkoja, luostareita, asumuksia, ties vaikka mitä. Maanantai oli siellä myös varsinainen juhlapäivä. Paikalla oli kymmeniätuhansia ihmisiä, televisiokanavat lähettivät sieltä suoraa ohjelmaa, helikopterit surrasivat taivaalla, sadat poliisit valvoivat turvallisuutta. Galician maakunnan nationalistinen puolue oli järjestänyt vuosittaisen marssinsa, johon osallistui tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Joukossa oli varsin räväköitä rumpuryhmiä, joiden tahdissa olisi marssinut isompikin armeija. Vaikutti melkein pelottavalta, olihan vain kaksi päivää aiemmin kaupungissa räjähtänyt joku pommi.

Kun Santiagon hulina alkoi tuntua jo ahdistavalta, suuntasimme auton keulan Finisterren rannikolle. Kiertelimme pieniä teitä satamasta toiseen tutustuen tavallaan etukäteen niihin kohteisiin, joihin Melina poikkeaisi tulevina päivinä. Satamat olivat melko vaatimattomia ja osassa ranta tarjosi vain kohtuullisen ankkuripaikan.

Illalla palasimme La Corunaan, jossa aivan sataman vieressä on kookas, tyylikäs rakennus: Real Club Nautico de La Coruna. Reedin raamattu kuvaa sitä pragmaattisesti: "more social than nautical, reguires semi-formal dress". Kipparille tuli eteen parranajo, paidan vaihto valkoiseen ja farkut vaihtuivat vielä pitkiin housuihin. Kello 21 astuimme sisään taloon, jonka atmosfääriä voi kuvata yhdellä sanalla: hienostunut. Nautimme baarin ainoina asiakkaina geeteet ja pohdimme mitähän illallinen täällä mahtaa maksaa. Ei todellakaan näyttänyt ihan halvalta paikalta. Mutta niin sitä ulkonäkö pettää. Herkullinen alkusalaatti, maistuva pariloitu kana, peräruokana paahtovanukas kermavaahdolla, pullo laadukasta espanjalaista punaviiniä ja ne geeteet. Visa vinkaisi vaimeasti: 39 euroa kaikki yhteensä! Kun tähän lisää erittäin tyylikkään ympäristön, kauniin maiseman (Finngulf 44 näkyi ikkunasta) ja erittäin nopean ja ystävällisen palvelun, ei voi muuta kuin suositella.

Kaikki kuvat © Liukkonen.