St.Martin, Marina Fort Louis 1.-8.5.2006

St.Martin • Marina Fort Louis

Päivitetty: 09.05.2006

08.05.2006 Förstin virallinen syntymäpäiväkuva.

Vappu sujui niin kuin kuuluukin. Työnteosta ei tullut mitään, vaikka kapun tekemättömien töiden listassa oli yli 70 eri kohtaa. Toisaalta yhteinen nyyttäribrunssi St.Martinin suomalaisveneiden miehistöjen kanssa oli maukas ja hauska. Mekin jatkoimme iltapäivän lopulle, mutta todelliset työn sankarit jatkoivat myöhään iltaan asti.

Tiistaina nähtiin sitten uusi sääihme. Aamulla alkoi sataa. Silloin tällöin valuva trooppinen sade huuhtelee yleensä puolessa tunnissa paikat puhtaaksi. Nyt se ei vaan loppunut. Vettä tuli kuin Esterin helmasta reilun vuorokauden ajan. Jolla veneen kyljessä alkoi täyttyä siihen malliin, että välillä se piti jo tyhjentää. Onneksi työlistalla oli riittävästi myös sisätöitä, joten kohta läppärit savusivat ja printteri raksutti kun laadimme erilaisia listoja ja seurantalomakkeita. Välillä kurkkasimme ulos harmaaseen maisemaan ja katsoimme säälien uutta charterporukkaa, joka teki lähtöä satamasta.

Keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai täyttyivät huolloista ja tarkastuksista. Kapu kävi mastossa tsekkaamassa jokaisen pultin ja sokan. Kaikki olivat kunnossa. Sama tarkastus tehtiin puomille, kikille, plokeille, mantookeille, kaiteille ja ties mille. Kaikki kiskot ja kuulalaakerivaunut pestiin makealla vedellä ja paikat voideltiin Magic-sprayllä. Pilssi sai kloorihuuhtelun ja makeavesipesun. Kyljet ja vesilinja hohtavat nyt puhtaana ja kansi on vahattu. Volvo sai uudet öljyt, suodattimet ja muut 1000 tunnin huoltotoimet. Kumivene pestiin, paketoitiin ja pakattiin ruumaan. Illalla katsoimme kaikki valot ja mittarit; toimivat. Fikkareihin tarvittiin vähän uutta henkeä.

Förstin ruokahuolto vaati taas melkoisen ponnistuksen, jossa hyvänä apuna oli hänen tekemänsä nuotit ARC:a varten. Paras supermarketkin oli jo katsastettu monella aiemmalla bunkrausreissulla. Kolme ostoskärryllistä tavaraa kertyi taas kassalle, vaikka veneellä oli säilykkeitäkin vielä kohtuullinen varasto. Kapun kärryvuorokin hoitui vaivatta, sillä kauppa toi veloituksetta koko lastin rantaan, josta se oli helppo kärrätä laiturille Melinan eteen. Raskain työ olikin tavaroiden nostelu ja pakkaus veneeseen.

Kapulta hukkui eniten aikaa uusien kaasupullojen metsästykseen. Käyttämämme camping gaz on toiminut koko reissun hienosti ja vaihtopulloja on ollut helppo saada melkein joka paikassa. Niin täällä St.Martinillakin periaatteessa. Nyt vain pari kolme ekaa kauppaa ilmoitti pullojen loppuneen. Sesonki se on täälläkin, kun valtaosa veneistä suuntaa muille vesille ja kaikki vaihtavat uudet pullot ennen lähtöä. Kapu ajeli jollalla laguunin toiselle puolelle ja viiden kaapelin kävelyn jälkeen löysi paikallisen K-Raudan, jossa kaupan poika levitteli käsiään; kaasu on loppu. Nyt kapu oli sen verran tiukkana, että pojan kanssa lähdettiin varastoon varmistamaan asia. Vaan sieltäpä löytyi kaksi oikean kokoista pulloa, sieltä syvältä hyllyn alta. Kapulla oli mukanaan vain yksi vaihtopullo, joten pienellä puhumisella poika lupasi varata sen viimeisen pullon Melinaa varten. Varaus oli voimassa tunnin. Kapu pisteli juoksujalkaa rantaan ja hurautti muutaman mailin jollalla Melinan luo, otti toisen melkein tyhjän kaasupullon mukaansa ja ajeli takaisin Simpson Bay laguuniin ja kipitti kauppaan. Siellä Ed hymyili leveästi ja antoi vaihdossa sen vihonviimeisen pullon. Näillä kaasuilla selviämme ainakin Azoreille asti, joten kaikki hyvin, vaikka aikaa kaasupullojen vaihtoon kului yli kolme tuntia. Lauantai-iltana pidimme finskiveneiden kesken kirja- ja lehtiswapin. Me keräsimme Melinan kirjastosta luetut pokkarit ja lehdet vaihtoon ja muut toivat omiaan Melinan kirjastoon. Nyt on joka veneessä muutamia uusia lukemattomia kirjoja ja lehtiä.

Sunnuntaina kolme muuta suomalaisvenettä tekivät lähtöä. Puolen päivän aikoihin sy Erica, sy Joneca ja sy Venla irrottivat köytensä Fort Louisin marinasta ja ottivat kurssin pohjoiseen. Heillä kaikilla oli sama suunta Bermudalle. Melina säntäsi heidän peräänsä tiistaina kuin paremmassakin takaa-ajolähdössä. Olivat kuulemma kovasti laskeskelleet ehtivätkö he Bermudalle ennen Melinaa. Saas nähdä - eivät, jos se on Melinasta kiinni.

Antti ja Satu saapuivat sunnuntaina iltapäivän lopulla. He ovat seilanneet kanssamme lukemattomia kertoja, erityisesti pitkiä avomeriosuuksia. Tyypillinen legimme on ollut Suomi - Tanska väli. Retken nimenä on ollutkin "Itämeren rannikkokaupungit mereltä nähtynä". Nyt seilaamme yhdessä Azoreille ja Antti jatkaa sieltä kanssamme Englantiin asti. Hieno juttu. ARC-kisan aikana Antti toimi Melina Onshore Support Teamin managerina jakaen ansiokkaasti tietoa sään kehittymisestä ja muiden kilpailijoiden sijoituksista. Nyt tätä hommaa alkaa hoitaa Jukka, joka seilasi vastaavasti kanssamme ARC:ssa.

Maanantai 8.5. oli meille Caribian viimeinen päivä. Aamu alkoi laululla ja kuohuvalla; olihan se samalla förstin syntymäpäivä. Kapu kävi iltapäivällä clearaamassa meidät ulos tiistaiaamusta ja försti otti Antin ja Sadun kameleiksi tuoreruokabunkrausta varten. Iltapäivällä kävimme läpi turvallisuusbriefingin ja latasimme hätävarusteet panic-pack säiliöihin. Vielä reittipisteet navigaattoreihin ja kaikki oli valmista. Illalla vietimme förstin synttäreitä kantakapakassa Le Francessa. Iloinen juhla, johon liittyi pieni haikeus; Caribia on nyt takana. Mutta Bermuda ja Azorit odottavat Melinaa ja miehistö on valmiina uusiin seikkailuihin.

Kaikki kuvat © Liukkonen.