MIEHISTÖ: MIEHISTÖN ESITTELY | VIERAILEVAN MIEHISTÖN ESITTELY
Markku palaa Melinan muonavahvuuteen Brasiliassa. Edellinen keikka Melinan miehistössä Atlantin yli 2011 päättyi Karibialle ja sinne ollaan nytkin menossa. Tällä välin Markku on kipparoinut Finngulf 44 -purttaan (sy Nayo) pääosin Itämeren ja Pohjanmeren vesillä, mm. Skotlannissa.
Nyt seilataan päiväntasaajan ylitse ja 1600 merimailin jälkeen rantaudutaan Tobagolle. Sieltä sitten jatketaan 400 nm pohjoiseen Karibian helmiä katsastaen. St. Lucialla oltiin Markun kanssa joulukuussa 2011 ja nyt huhtikuussa 2014 Markku toimii virallisena vanaveden valvojana. Tehtävänä on varmistaa vanavesiympyrän sulkeutuminen. Ja olihan tuossa välissä kuivapurjehdus Auclandissa syksyllä 2012.
Ja reilun neljän kuukauden päästä Melina pääsee kotirantaan Haukilahteen tutulle paikalle sy Nayon kylkeen.
Gastiliitto alias Antti ja Satu landasivat Kapin kentälle tammikuun alussa ja seuraavan kahden kuukauden aikana seilataan eteläisen Atlantin poikki Brasiliaan. Legille osuu monia mielenkiintoisia kohteita; Namibia ja saaret: St.Helena, Ascension ja Fernando de Noronha. Kapun iloksi gastiliiton jäsenet ovat ”able seaman”- sarjaa sekä kannella että kannen alla. Siitä on vuosikymmenten kokemus. Kyllä Kapun kelpaa.
Hammi (oikeasti Hanna) astui jo kolmannen kerran Melinan kannelle, tällä kertaa Balilla. Kapu soitteli kuukautta aiemmin ja teki ehdotuksen, josta ei voinut kieltäytyä. Vastaus tuli kolme tuntia myöhemmin; YES!
Nyt seilataan Intian valtamerta tuhansia maileja lounaaseen ja jonain päivänä lokakuun lopulla Etelä-Afrikan rannasta löytyy Richard's Bayn suojaisa satama. Siellä sitten kertoillaan kovia merimiesjuttuja näiltä vesiltä. Kaikkea ei kannata uskoa.
Hanna palasi Australiaan ja viettää nyt Melinan kannella kesälomansa täällä eteläisen pallonpuoliskon talvessa, jossa päivälämpötila on +30 C. Näiden viikkojen aikana Melina matkaa ensin Indonesian vesille Timorin saarelle ja sieltä sitten pikkuhiljaa länteen Balille asti, josta Hannalla on taas lento takaisin Suomen kesään.
Jukka lähti lokakuun lopulla Uudesta-Seelannista kotiin ahkeroimaan työksi kutsutun toiminnan piirissä, joka pitkän tauon jälkeen oli maistunut vallan hyvältä. Sehän se on vuorotteluvapaan yksi tavoite. Kevään korvalla hänellä oli piletti takaisin Kiwimaahan, kun vapaajakson toinen osa mahdollisti paluun takaisin Melinan kansipalveluun.
Nyt on puolisen vuotta aikaa seilata Intian valtameren poikki aina Etelä-Afrikkaan asti ja nähdä yksi valtameri lisää. Matkaa ja maileja kertyy, mutta sehän sopii toimen miehelle. Ja saahan siinä samalla ladattua myös työn rasittamia akkuja.
Nomen est omen! Meri on melkein merivedellä kastettu, onhan hän Hannan ja Jukan tytär, joka on koko lapsuutensa ja nuoruutensa seilannut sy Merikan miehistössä. Nyt hän on välillä Hangon regatassa gastaamassa, välillä Ruotsin J-80 luokan kisoissa ja viimeksi Välimerellä kipparoimassa 43-jalkaista Lady Sail -ryhmää. Taisi olla kreikkalaisilla ihmettelemistä, kun kuusi neitoa pölähti saaren rantaan, saattoi syntyä säpinää.
Meri suoritti heti Samoalle tultuaan sukellustutkinnon, joten Kapu pestasi hänet myös vastaamaan aluksen vedenalaisen osan puhtaudesta (lue pohjanpesusta).
Jukka ja Hanna seilaavat Melinan miehistössä Pacificissa ja myöhemmin Intian valtamerellä. Takana on jo yhteinen seilaus Atlantin ylitse vuonna 2005 ja monia muita yhteisiä retkiä Melinalla vuosien ja vuosien aikana. Heidän oma venhonsa s/y Merika on tutunoloinen kulkupeli Finngulf 44, joka on edellisen Melinan sister ship. Melina ja Merika ovatkin viettäneet makoisia hetkiä yhdessä varmaan satoja kertoja eri satamissa Itämeren piirissä.
Jukka on vuorotteluvapaalla kaksi puolen vuoden jaksoa. Ensin tänä vuonna maaliskuusta syksyn lopulle ja ensi vuonna sama uusiksi. Välillä käy konttorilla kääntymässä puoli vuotta. Näin Melina on saanut kannelle erittäin kokeneen ja osaavan seilorin pitkille legeille. Varustamo pitääkin vuorotteluvapaata erinomaisena keinona edistää pitkänmatkanpurjehdusta.
Myös Hanna käyttää kaikki tulevat lomansa ja vapaansa merenkulkuun Melinan miehistössä. Ensin nelisen viikkoa Galapagossaarille ja sitten heinäkuussa Tahitilta eteenpäin. Ja jatkoa seuraa ensi vuonna. Näin Försti taas pääsee vaihtamaan virkalakkinsa mummonmyssyyn ja käymään välillä Pohjolan perukoilla.
Pekka ja Mervi seilaavat nykyisin Finngulf 43:sta, sitä Farrin piirtämää vauhtivenettä. Sy Vivien onkin näyttänyt menohalunsa sekä Itämeren kisoissa että pitkillä matkapurjehduksilla. Melinan koko matkan purjehdusosuudet sujuisivat pari kuukautta nopeammin Pekan ja Mervin matkassa. Monilla Itämeren reissuilla olemme viettäneet aikaa samoissa rannoissa ja seilanneet samoissa sateissa. Päälle tietysti viikonloppu- tapaamiset lähisaarissa, joista vanhimmat muistot ovat melkein 15 vuoden takaa. Pari kesää sitten sy Vivien pistäytyi kesälomareissulla Englannin purjehdusmekassa Cowesissa.
Pekalla on takanaan myös pitkä historia menestyneenä jollapurjehtijana, joka myös senioriluokassa on näyttänyt usein kaapin paikan. Ja onhan Pekka myös kunnioitettu Satujumppari, joka tiistaiaamuisin täyttää Kapun tyhjän paikan Esportin salilla.
Taas on Kapulle tulossa herkulliset viikot, onhan Mervi monesti näyttänyt taitonsa myös pentryn puolella.
Jan ja Taina ovat ystäviä ainakin 15 vuoden takaa. MK-saarissa on vietetty lukematon määrä yhteisiä hienoja hetkiä. Noin 10 vuotta sitten oltiin vuosien ajan yhdessä saari-isäntiäkin. Janin kanssa viime talvet on vietetty tiiviisti Pohjankurun Telakan hallissa. Molemmilla on ollut veneen kunnostus- ja kehitysprojekti sellaisessa vaiheessa, että siihen upposivat kaikki talvikauden viikonloput. Kivaa sekin oli, joskin kävi kyllä työstä.
Lisäksi Jan on virtuoosimainen viihdyttäjä. Dog watch onkin ollut lukuisten omien ja yhteisten hilujen toivebändi. Hauska on nyt odottaa niitä hetkiä, kun Jan kaivaa plakkarista tosi snadin skitan ja siitähän meno sitten alkaa. Voipi sitä löytyä laajemminkin kysyntää näillä latitudeilla. Kaikkihan aina ilahtuvat, kun kannelle nousee mies ja kitara. Varsinkin Janin taidoilla varustettu. Kapu on valmis toimimaan roudarina, ja ehkä pääsee taustalaulajaksi.
Jan ja Taina seilaavat yhdessä Itämeren piirissä Maxi 38 –venettään. Sy Iraida on nyt varmasti historiansa parhaassa iskussa pitkän kehitys- ja varustelutyön jälkeen.
Pirkko on Markun puoliso, joka liittyi Melinan miehistöön Martiniquella. Lämpimien vesien seilaus ei ole hänelle uutta, sillä eka reissu Karibialle on vuodelta 1979 ja Välimeren seilausta omalla kölillä mahtui vuosille 2005 – 2008. Kylmät kelit sitten päälle sy Nayon kannella ja kabiinissa.
Nyt on kaikille luvassa Karibian kruisailua ykkösluokassa. Joulujuhla vietetään Iles de Saintsilla ja vuosi vaihtuu varmaan Antigualla. Muuten ohjelmassa on kilpikonnien ja korallikalojen katselua uimamaskin läpi ja leppoisaa purjehdusta + 30 asteisessa vedessä.
Markku on vanha armeijakamu. Rannikkotykistön RUK:issa eli RTK:ssa Santahaminassa tavattiin reilut 40 vuotta sitten. Markun kipparoima s/y Nayo, Finngulf 391, lähti 2005 Välimerelle, kun me olimme matkalla Karibialle. Kiva oli yhdessä taivaltaa Euroopan laitaa alas. Uusi Nayo on FG 44, eli varsin tuttu pikakruiseri myös meille. Samassa pilttuussakin on oltu jo vuosia rinnakkain Haukilahden satamassa.
Markulla on kokemusta moneen lähtöön. Välimeren reissulla neljä vuotta, viime vuonna Norjassa aina Lofooteilla asti ja Atlantin valtameri on tullut seilattua gastina aiemminkin.
Näillä eväillä on mukava lähteä taivaltamaan noin 3000 meripeninkulman matkaa Karibialle.
Jaakko on pitkänlinjan finngulffari, joka sai kesällä kipparoitavakseen uuden hienon Saare kolmekasin. Nyt hänellä on purjehdukselle aikaa enemmän, kun Kapun suursuosikki Suomenlinna sai etsiä uuden pomon Jaskan siirtyessä vapaaherrojen kastiin. Itämeren reunat ovat tulleet hänelle tutuiksi moneen kertaan ja Atlanttiakin on tullut seilattua pitkin ja poikin. Viimeksi Jaakko viihtyi pidempään Melinan kannella 2006, siellä Karibian puolella.
Mikko ja Kaisu ovat pitäneet erinomaista huolta Melinasta ja sen miehistöstä huvijahdin pistäytyessä Suomenlinnan vierassatamassa. Ja niitä käyntejä on riittänyt. Valimon lohikeittoa alkaakin jo ihan kaivata. Taitaa Kapulle koittaa kissanpäivät, kun Melinan pentryssä häärii oikein ammattilaisia. Namnam. Mikko ja Kaisu siirtyvät Lagosissa suoraan surffilaudan kannelta Melinan kannelle.
Maukka aloitti samoihin aikoihin purjehduksen Finn 26:lla, kun meillä oli kimppaveneenä FinnFlyer 27. Airiston selkää vedeltiin joskus pienessä kilpailuhengessä, Maukka voitti. Finngulf 36, El Damiro, on saanut Maukan kipparoimana nähdä lukemattomat kesäretket ja purjehduskisat Itämeren piirissä. Vuosikymmeniin mahtuu myös lukuisa määrä yhteisiä seilauksia lähellä ja kaukana, myös kaikkien valtamerien alueella. Joka kerta kun Kapu on kysynyt mukaan, on Maukan vastaus tullut heti ja se on aina ollut ”Kyllä, ilman muuta tulen.”
Hammi (oikeasti Hanna) on ihana ystävä, joka itse kipparoi 40-jalkaista ketsiä s/y Walmaa. Monet monituiset retket ja herkulliset hetket on vietetty yhteisissä satamissa.
Melina Atlantic Circuitin 2005-2006 -reissun hienoin saarikohde oli varmaan Saba, jossa Hammi ja Försti saivat Kapun myöntämään heille arvonimen ”Saban pantteriprinsessa”. No, ehkä uimapuvun kuvioinnillakin oli jotain osuutta asiaan. Ja kylmällä kuohuvalla.
Haten ja Hetun kanssa on yli 30 vuoden purjehdushistoria. Omistimme aikoinaan varttitonnari Fin Flyer 27:n yhdessä, jolla kolusimme Suomen rannikkoa, Ahvenanmaata ja Tukholman saaristoa. Nykyisin he ovat Pellingin kulmilla mökkiläisiä, mutta kaikkina kesinä on tehty yhteisiä purjehdusretkiä.
Hate on Kapun kanssa vedellyt myös pitkiä legejä pitkin Itämerta ja Skagerakia eli yhteisiä merimaileja on kertynyt reilusti. Voi olla, että seuraavan kerran seilataan yhdessä alapuolella ja ihmetellään Uuden Seelannin saaristoa.
Antti ja Satu ovat Melinan (ja sen edeltäjien) vakiomiehistöä yli 20 vuoden ajalta. Takana ovat yhteiset retket mm. Shetlantiin ja Norjaan, Atlantin ylitys takaisin Eurooppaan ja lukematon määrä lyhyempiä. Kapu onkin usein kaupannut heille Itämerellä legiä ”Itämeren rannikkokaupungit mereltä nähtynä” ja aina on myös kaupat tullut. Niillä nuoteilla on Tanskaan pistelty kolmessa vuorokaudessa ja Saksaan päivä kaksi till.
Antilla ja Sadulla on myös kiinnitys valtamerille osuudelle Etelä-Afrikasta Brasiliaan. Silloin vietetään talvea (Suomessa) vuonna 2014.